Yhteisöllisyys tihenee laivalla – jazzristeilyn juju on uusissa yhdistelmissä

Redramaa, trumpetisti Verneri Pohjolan soolokeikka ja rumpali Teppo Mäkysen svengiprojekti – kuudes Flame Jazz Cruise -risteily tarjosi räpin pärskettä, trumpetin tuiverrusta ja Amerikan länsirannikon pitkää maininkia sekä paljon, paljon muuta.
Jaa Facebookissa
Kuva: Matti Komulainen

Flame Jazz Cruise VI, Viking Grace 31.1.–1.2.2015
Teksti ja kuvat: Matti Komulainen

Jussi Fredriksson on kehittänyt Flame Jazzista ainutlaatuisen brändin. Muusikko-promoottorin Turun kulttuuripääkaupunkivuoteen 2011 ideoima konserttisarja on kasvanut ympärivuotiseksi tapahtumaksi, johon sisältyy pistekonserttien lisäksi jazzristeilyjä. Innovaatio on paitsi elävöittänyt merkittävästi alan ohjelmatarjontaa, myös muodostunut keskeiseksi muusikoiden työllistäjäksi tuodessaan jatkuvuuden ohella uusia kuulijoita keikoille.

Etenkin laivakonsepti on osoittautunut vahvaksi tässä suhteessa – Itämeren uusimmalla risteilijällä Viking Gracellä jazz on houkutellut osallistumaan niitäkin, jotka eivät muuten alan klubeille osuisi. Flame Jazz Cruiseista on siten kehkeytynyt monenlaisen yleisön kohtaamispaikkoja ja aalloilla keinuvia minifestareita.

Kuudes liekkijazzristeily tarjosi jälleen mahdollisuuden bongata tuttuja juttuja ja yllättyä uusista yhdistelmistä matkalla Turusta Tukholmaan ja saman tien takaisin vuorokauden bilejatkumossa.

Isoa rytmiä ja melodista herkkyyttä

Menomatkan ison nimi oli Redrama, joka otti Vogue-yökerhon lavan haltuun taustalaulajalla täydennetyn livebändinsä kanssa. Suoraviivainen riimitaide osui ja upposi juhlakansaan, onhan Lasse Mellbergin meriitit kohdallaan. Viimeisin sooloalbumi Reflection on pitänyt miehen listoilla, ja pesti The Voice of Finland -mittelössä on kasvattanut tunnettuutta entisestään.

Flame Jazz Cruise -yhteydessä eniten painoivat kuitenkin Ricky-Tick Big Band -kokoonpanossa hankittu turnauskokemus. Jazzbigbandin ja räpäyttäjien yhdistäminen kouli kutakin osapuolta rajojen rikkomiseen ja tulokset oli kuultavissa nytkin. Redrama hoiti homman niin sanotusti kotiin joka suhteessa.

Mauro Negri Buds Quartet
Mauro Negri Buds Quartet

Aivan jotain muuta tarjosivat lauantain aiemmat esiintyjät. Elena Mîndru toi ohjelmaan kansainvälisen tuulahduksen. Romaniassa syntynyt ja jazzopintojen myötä Suomeen kotiutunut laulaja-lauluntekijä julkaisi esikoisalbuminsa Evening in Romania viime vuoden puolella. Solistin ilmaisussa kansanmusiikkivaikutteet sulautuvat kiinnostavasti jazzperinteeseen.

The Rom Ensemble muodostaa solistin kanssa vakuuttavan yksikön. Mîndrun fraseeraus omassa ja lainamateriaalissa ulottuu kirkkaan ilottelevasta savuiseen tunnelmointiin bändin tukiessa tarkasti työskentelyä.

Nassaun Fasaani täydensi tarjontaa fyysisesti vetoavalla funkjazzilla. Monissa liemissä kiehuneen Toni Porthénin yhtye voimaantuu tyylien törmäyttämisestä. Fuusio kupli jo koplan esikoislevyllä Return tavattomana energiana sekä kuvitteelliset ja todelliset genrekarsinat päreiksi panevana näkemyksenä.

Verneri Pohjola
Verneri Pohjola

Soitto kulkeekin lennokkaasti ilman että mikään yksittäinen elementti käy keulimaan kokonaisuudessa. Svengiveturi on löytänyt oman linjansa sisäistettyään matkan varrella hankitut kokemukset. Nassaun Fasaanissa summautuvat niin persoonallinen ulosanti kuin hillitön vimma tartuttaa iloinen mieli kuuntelijoihin.

Meno jatkui jamien muodossa aamun puolelle. Seuraavana päivänä Fredriksson kehui yhtä lailla yleisön kannustusta kuin muusikkojen heittäytymistä – suljetussa miljöössä tunnelma tiivistyy ja sekamiehityksissä korostuu kollegiaalinen henki.

Kokeellisia äänimaisemia

Sunnuntain konsertit käynnisti Verneri Pohjola. Ilmassa oli tapauksen tuntua, sillä trumpetisti oli liikkeellä yksin. Kaksiosainen improvisaatio syntyi tässä ja nyt. Pohjola muokkasi teknisin apuvälinein soitostaan monikerroksista tajunnanvirtaa. Alkuosa toi mieleen Miles Davisin ja Marcus Millerin yhteisen elokuvamusiikkilevyn Siesta (1987), jossa vapaalla improvisaatiolla ja koneilla oli niin ikään keskeinen rooli.

Flame Jazz Talk Show
Flame Jazz Talk Show

Pohjola loihti kalustostaan luuppeja ja rytmejä. Etenkin lopussa tavattoman verkkaisesti lönkyttänyt komppi istui hienosti maalailevaan trumpetismiin. Kokonaisvaikutelma kääntyi lopulta postmilesiaaniseksi Vernerin hakeutuessa kohti uusia äänimaailmoja ilman biisirakenteen turvaa ja tukea. Vaikutelma oli niin vangitseva, että konsertin jälkeen halukkaita riitti jonoksi asti Pohjolan myydessä vielä julkaisematonta, brittiläisellä Edition-merkillä julkaistavaa albumiaan Bullhorn.

Hyvin erilaista ilmaisua edusti Mauro Negri Buds Quartet. Italialaiskvartetti soitti Turun Monk-klubilla ilmiömäisen intensiivisen ja lämminhenkisen keikan perjantaina. Aivan yhtäläiseen intiimiin tunnelmaan ryhmä ei yltänyt sunnuntain harmaassa valossa rännän leijuessa lasin takana Itämereen. Pitkän linjan ammattilaisen, klarinetisti Mauro Negrin osaamisesta kertoi kuitenkin se, että hän sai bändinsä syttymään nytkin ja ilman kunnon soundcheckiä.

Dj Teemu Åkerblom
Dj Teemu Åkerblom

Nelikon linja oli moderni eikä soinnissa mikään viittaa klarinettiin liittyviin swing-mielikuviin. Negrin lyyrinen saundi heijasteli liiderin klassista koulutustaustaa kokonaisuutta rikastuttavasti. Plussaa oli myös lämmin rekisteri, joka loi miellyttävän vastavoiman ulkona vallinneelle talvikelille. Ilmankos kuuntelijat seurasivat konserttia herpaantumattoman tarkasti.

Risteilyn päätöskonserttia ennen Jussi Fredriksson juonsi Flame Jazz Talk Show’n, jonka tunnelmiin johdatteli myös jazzbasistina tunnettu Dj Teemu Åkerblom. Monitoimimiehen levyreservistä löytyi musiikkihelmiä niin seiskatuumaisina kuin albumimitassa.

Talk Show’ssa estradille astuivat Fredrikssonin kutsumana Elena Mîndru, Toni Porthén ja Bosse Mellberg, Korppoo Jazzin ja Redraman isä. Puheenaiheet löytyivät läheltä. Jazzin tilan ja henkilökohtaisten kuulumisien lisäksi puhuttiin ammatin yleisistä haasteista.

Teddy's West Coasters
Teddy’s West Coasters

Mîndru kertoi löytäneensä monenlaisia uusia yhteistyökuvioita ja ammatillisia haasteita yli genrerajojen kurkottavista hankkeista – klassista musiikkia sivuuttamatta. Porthén taas viettää kahden pikkulapsen koti-isän arkea, jota keikat jaksottavat. Fredriksson oli patteristin kanssa yhtä mieltä siitä, että muusikkous toteutuu vasta kun pääsee soittamaan – harjoittelu on välttämätöntä kokeneellekin ammattilaiselle tatsin säilyttämiseksi. Mellberg vuorostaan lupasi Korppoossa kuunneltavan jazzia vastaisuudessakin, joskin tapahtuman suurin haaste on löytää riittävästi majoitustiloja vieraille, kaikki kun eivät pääse osallistumaan saaristotapahtumaan omalla veneellä.

Flame Jazz Cruisen päätti Teddy’s West Coasters laivan navigoidessa saaristossa kohti Turkua. Rumpali Teppo Mäkysen johtama semibigband loi lenseää ja rentoa sointia. Riveistä saattoi bongata ison joukon alan ammattilaisia Jukka Perkon kaltaisista guruista nouseviin nuoremman polven osaajiin.

Virtuositeettia ja hivelevän hienoa sointia kuuli kehuttavan lehtereitä myöten – saundi tosiaan oli samettia helmikoristein Yhdysvaltojen länsirannikon mainstream-perinteen mukaisesti. Juuri sopivaa melodista harmoniapallottelua sunnuntain tunnelmaan.

Ja totta, nälkähän tästä jälleen jäi. Seuraava eli seitsemäs Flame Jazz Cruise risteillään 19.9.2015 samalla Viking Gracellä.