Suomalainen kitaramikkikeksintö sai patentin

Jaa Facebookissa

Järvenpäässä kitarapajaa pyörittävässä kitaranrakentaja Jarno Salossa on todistettavasti keksijän vikaa. Mies on kehittänyt ja patentoinut uudenlaisen kitaramikin, jossa on yksikerroksinen, mutta kaksiosainen kela.

“Tää oli hullu kokeilu, joka lopulta vuosien jälkeen tuotti tulosta”, Salo toteaa.

Rahaa, aikaa ja tuloja Salolla on palanut, sillä prototyyppien rakentaminen tapahtui yön pimeinä tunteina iltasatujen lukemisen jälkeen.

“Alussa tein varmaankin ihan samaa kuin kaikki muutkin; ostin muiden tekemiä mikkejä ja purin ne osiksi, että näin miten ne oli tehty. Sitten eräänä päivänä sain hullun idean laittaa kaksi kelaa päikseen. Totesin aika nopeasti miksi niin ei oltu aikaisemmin tehty: mikin keskelle muodostuu vastavaiheinen alue ja muutenkin mikki kuulostaa siinä kohtaa vähintäänkin oudolta. Ajatus kahdesta päittäisestä kelasta jäi kuitenkin kaivelemaan ja aina silloin tällöin tuli kokeiltua jotain ideoita. Ensimmäisen jollain tasolla toimivan mikin sain tehtyä varmaankin noin pari vuotta ensimmäisestä protosta”.

Alkukelat

Ongelmana perinteisissä keloissa on se, että ne keräävät kaikki mahdolliset häiriöt. 1950-luvulla kehitettiin kaksikelainen mikki, jossa oli toinen toisensa häiriöt kumoavat, rinnakkain asennetut kelat. 1980-luvun alkupuolella kehitettiin mikki, missä oli kaksi kelaa päällekkäin. Kaksikerroksisessa kelassa alempi kela kumoaa ylemmän häiriöt.

“Tavallaan se on turha, sillä se poistaa vain häiriöt, mutta ei välttämättä vaikuta ääneen. Kun kelat ovat rinnakkain, niin silloin äänikin kuulostaa erilaiselta.”

Saloa ajoi ajatus siitä, että kitaramikkien rakentamisessa on keksitty jotain uutta viimeksi 80-luvulla. Suurimpana pulmana mikinvalmistajilla hän näkee sen, että kaikki hyvä on jo muka keksitty.

“Uuden keksimisessä vaikeinta oli vanhojen ‘totuuksien’ unohtaminen ja hylkääminen. Kuka sanoo, että asiat, jotka on toteutettu joskus 50-luvulla ovat tänä päivänä ainoa oikea mahdollisuus”, Salo kysyy.

“Tosin onhan mulla tossa seinällä soittimia, jotka ovat olleet 300 vuotta samanlaisia. Ja auta armias, jos niitä menee muuttamaan…”

Tuumasta toimeen

Salo aloitti urakkansa viisi vuotta sitten ja teki kaikki prototyypit käsin. Niitä löytyy kuulemma runsaasti työhuoneen pöytälaatikosta ja jälkiä seiniltä, jonne käikäleitä on viskelty silloin tällöin turhautuman iskettyä. Kitarantekijä kelaa edelleen kuparilankakierrokset itse – kierroksen tarkkuudella. Oikeiden kierrosten löytäminen vaati “jonkun verran aikaa”.

“Mikin pitäisi reagoida magneettikentän muutokseen. Ulkoiset häiriöt ovat pääsääntöisesti muuta kuin magneettikentän liikettä – esimerkiksi verkkovirran häirintää.”

Satojen prototyyppien ja kokeilujen aikana Salolle selvisi, ettei magneettikenttä saa hypätä kieleen nähden poikittain. Kun kentän muuttaa kielen suuntaiseksi, niin silloin homma toimi.


“Mun mikki toimii periaatteessa samalla idealla kuin Humbuckerit. Eli mulla on kaksi kelaa, jotka pyörivät eri suuntiin ja joissa on vastakkaiset napaisuudet magneeteissa. Uutta on se, että kelat yhdessä muodostavat about samanlaisen kelan kuin perinteisen yksikelaisen kela.”

Lisäksi mikki on ympäröity kuparilla (Faradayn-häkki), mikä vähentää vielä osaltaan häiriöitä.

Lopussa kiitos seisoo

Kun täydellinen prototyyppi löytyi, se purettiin, mitattiin ja osille lähdettiin etsimään valmistajia. Alihankkijat Salo on etsinyt maan rajojen sisäpuolelta.

“Piirilevytehdas tekee mulle osia ja magneetit tulevat Suomesta, kuten myös käämilanka. Itse asiassa vain piuhat tulevat Jenkeistä. Mikin kuoren sarjatuotettavuus on vielä ratkaisematta. Tähän asti mä olen tehnyt jokaisen käsin poraamalla valmiista kuorista.”

Z-Stealth on ollut kokeilussa kahden ja puolen vuoden ajan suomalaisilla kovan luokan kitaristeilla, kuten Juha Björnisellä. Itse mikkisettejä on myyty noin 30 kappaletta.

“Negatiivinen palaute on ollut harvinaista. Pääasiassa lopputulos kuulostaa kuulemma hyvältä.”

Salo uskoo että suurin ongelma tulee olemaan mikin ulkonäkö, joka poikkeaa perinteisestä.

”Kitaristeista suuri osa on aika konservatiivisia. Mikin pitää näyttää siltä kuin se on viimeiset 60 vuotta näyttänyt. Tämän takia kehittelin mikistä sellaisen version missä navat eivät näy päälle.”

Rapakon taakse

Salo suosii kotimaista ja aloitti siksi patenttirumban Suomesta, tosin Yhdysvallatkin on jo valloitettu. Jenkkipatenttia varten mies teki itse käännöksen.

“Oli sinänsä huvittavaa, että patentin netistä luettavissa olevassa versiossa kirjainyhdistelmä co on jostain syystä kääntynyt päittäin. Eli coil (=käämi/kela) on präntätty muotoon ocil… Mutta siinähän kiinnostuneet miettivät ja pähkäilevät sanakirja kourassa, että mitä ihmettä suomipoika nyt onkaan keksinyt!”

Jenkkien vastaanottoa Salo odottaa mielenkiinnolla, mutta toteaa samaan hengenvetoon, etteivät amerikkalaiset kitaristit kotimaisista eroa. Toistaiseksi Salon mikit toimivat Stratocastereissa ja Telecastereissa, mutta tulevaisuudessa ne ovat sovellettavissa muihinkin malleihin – ja instrumentteihin, kuten bassoon.

“Se vaatii taas kokeilua ajan kanssa, joten heti kun aikaa vain löytyy…”

Teksti, kuvat: Anna-Maria Talvio