Slash tulkitsee Salla Hakkolaa

Jaa Facebookissa

Arvostetun laulaja/lauluntekijä Yonan isossa bändissä soittava harpisti Salla Hakkola on julkaissut Löytölapset-trionsa kanssa “Homo Ludens” -debyyttialbumin. Taitava muusikko ja säveltäjä työstää myös musiikkia Angry Birds -maailmoihin. Myös kitaristiguru Slash on tulkinnut yhden Sallan teemoista.

– Slash on innokas Angry Birds -fani, kohtelias herrasmies ja sympaattinen tyyppi. Teimme yhteistyössä hänen kanssaan uuden päivityksen tekemästäni Angry Birds Space -teemasta. Slash halusi antaa rock-kitaristina teemalleni oman tulkinnallisen panoksensa, säveltäjä, laulaja/lauluntekijä, harpunsoittaja ja pianisti, Salla Hakkola sanoo

Salla Hakkola (syntynyt 1979) opiskelee Sibelius-Akatemian Global Music-maisteriohjelmassa. Hän on opiskellut myös Eero Hämeenniemen sävellysoppilaana ja filosofiaa Helsingin Yliopistossa. Mielenkiintoisista artisteista Salla mainitsee Owen Palletin, Regina Spektorin, Florence & The Machinen, Kate Bushin, Björkin ja Tori Amoksen. Hänen kotimaisiin suosikkeihinsa kuuluvat muun muassa Yona, Chisu ja Vuk.

– Olen kiinnostunut myös uudesta avantgardemusasta, kokeellisesta teatterista ja performanssitaiteesta, elokuvista ja kirjallisuudesta. Minua kiinnostavat myös tähtitiede ja luonnontieteet. En koe musiikkia itselleni minään erillisenä taideilmiönä. Musa on yksi ilmaisumuoto suuremmassa kokonaisuudessa, Salla viestii.

Salla Hakkola mieltää uuden albuminsa eräänlaiseksi synteesiksi kaikista aiemmista musiikillisista tekemisistään ja maailmankatsomuksista. Kyse on suuremmasta visiosta mihin kätkeytyy lauluja, jotka ovat kuin pienoismaailmoja. Elegia on näistä tekijälle sellainen, jonka tulkinnallinen tunnelataus on joka kerta valtavan suurta. Salla kertoilee:

– Olen kiinnostunut myös eri kulttuurien ja alakulttuurien musiikista, joiden tutkiminen on osa koulutusohjelmaani. Rakastan ylipäätään kaikkea uutta, joista voin ottaa selvää.

Löytölapset-albumilla on eräänlaisia rinnakkaistodellisuuksia, jotka vaihtelevat.

– Maailma näissä on kiehtova, kaunis ja joskus pelottava, kuten ihmisen unet. Olemme jääneet näiden todellisuuksien väliin. Löytölasten menneisyys on hämärän peitossa, Salla kertoo.
Harppu mielletään usein taivaallisena soittimena, jossa on jumalainen ja viettelevä sointi.

– Olen jo pitkään kehittänyt omaa harpunsoittotyyliäni ja halunnut tuoda siihen muitakin puolia kuin harpun totuttua kauneutta. Haluan kehittää uusia soittotapoja perinteisen tyylin sijaan. Opiskelin puolitoista vuotta Meksikossa Etelä-Amerikkalaisen harpun soittotapoja. Se oli rikastuttavaa aikaa, Hakkola kuvailee.

Johanna ”Yona” Louhivuori oli etsinyt jo pidemmän aikaa harpunsoittajaa isoon bändiinsä. Vuoden 2011 keväällä Yonan ja Sallan tiet kohtasivat Kaapelitehtaalla. Viiden minuutin sisällä tapaamisesta yhteistyö solmittiin.

– Yona on spontaani, lämmin, bändijäsenistään huolehtiva kanaemo, jonka kanssa on antoisaa työskennellä. Yonalla on paljon kokemusta ja hän on loistava esiintyjä, joka osaa heittäytyä. Meillä on nyt kesällä mukavasti keikkoja, harpisti kertoo.

Animaatio-, mainos- ja pelimusiikin säveltämisen ja yrityskaupan kautta Rovio Entertainment Ltd. pyysi Salla Hakkolaa säveltämään musiikkia yrityksen tuotantoihin.

– Olen säveltänyt Roviolle musiikkia muun muassa peleihin ja animaatioihin. Viime kesänä tein sävellyksestäni sinfoniaorkesterisovituksen, joka esitettiin Seattlessa. Olen kiinnostunut myös isolle orkesterille kirjoittamisesta, Salla Hakkola sanoo.

Teksti: PALE SAARINEN

Levyarvio:

50-minuutin pituinen debyyttialbumi alkaa intron kollaaseilla: herätyskelloa, kirkon kelloja, hevosen hirnuntaa, huutoja. “Huone, jossa on oudot tapetit” kuvausta lapsuusvuosien Hauhon maisemista.

Salla Hakkola käy heti rinnuksille aistillisilla laulutulkinnoillaan ja modernilla harpun soitollaan. Rytmit ja tunnelmat vaihtuvat kiehtovasti ja välillä sadunomaisesti.

“Älä lähemmäksi tuu” ja “Elegia”. Nyt ollaan ripaus Björkin svääreissä. Hakkola on taitava säveltäjä, harpisti ja pianisti. Teemojen, soitinnusten ja tyylilajien kirjo on hänellä selvästi hanskassa.

Indie-henkistä progea ja jopa psykedeliaa. Paikka paikoin. “Sadelaulu” etnoilee mantramaisesti. “Robinson Crusoen bambu-hambo” on liikuttava ja tragikoominen. Nyt ollaan teatteristagella. Kappas, harppu soittaa myös bluesotteilla. Laulutulkinnassa ja kikatuksissa on ripaus Mariskaa. Huima “Kesäyön unelma” on neliosainen sarja, joka kuuluisi Love Records -aikakaudella omaan rohkeaan ja ennakkoluulottomaan katalogiin.

Homo Ludens-debyytti vakuuttaa uniikkimaisuudellaan ja taitavuudellaan. Tämän seurauksena Löytölapset on nähtävä livenä. Pian!

LÖYTÖLAPSET
HOMO LUDENS

Löytölapset
***1/2

Teksti: PALE SAARINEN

Graphic1