Ruisrockin yleisöryntäystä hellittiin EDM-tansseilla, popin hurmoksella ja räppikimaralla

Ruisrock kiri 2000-luvun kovimpaan yleisöryntäykseensä viikonlopun hellekelissä. 95 000 juhlijaa nautti auringon lisäksi monipuolisesta ohjelmasta.
Jaa Facebookissa
Kuva: Ruisrockissa nautittiin kesän parhaista keleistä. Kuva: Matti Komulainen

Ruisrock 3.–5.7.2015 Turku

Teksti ja kuvat: Matti Komulainen

Vain elokuussa 1971 Ruisrock on vetänyt enemmän yleisöä. Tuolloin myydyt 100 141 lippua täytti Ruissalon Saaronniemen leirintäalueen koti- ja ulkomaisten esiintyjien voimin.

Peruskattaus oli viikonloppuna sama kuin toisessa Ruisrockissa, vaikka paikka on vaihtunut Kansanpuistoon lähemmäs keskustaa. Ideana on laatia ohjelma, joka kiinnostaa mahdollisimman monenlaisia musiikinystäviä. Siinä promoottori Mikko Niemelä kohortteineen oli onnistunut loistavasti. Listalta löytyi maailmanluokan megatähtiä, kotimaiset huiput sekä nousevia nimiä meiltä ja muualta.

Onnistumisen sinetöivät festivaalin kunniakas historia, sen mukanaan tuoma legendaarisen kesätapahtuman maine sekä ruoka- ja juomatarjonta, josta löytyi arvattavasti jokaiselle jotain.

Musiikkipaletissa korostui 2010-luvulla ilmiöksi kasvanut elektronisten tyylisuuntien suosio. Etenkin sähköinen tanssimusiikki oli hyvin edustettuna. Niin ikään hip hop soi Ruissalossa monessa muodossa useilla eri lavoilla.

Perjantai

Perjantaille ostettiin 35 000 lippua, mikä sivusi jo ennakkoon loppuun myydyn lauantain suosiota. Kovia nimiä riitti aloitusakti Mokomasta Ellie Gouldingiin. Brittitähden illan päättänyt slotti pani väkimassan pomppimaan niin, että pellon savipatja toimi kuin jättimäinen trampoliini – kaikki liikkuivat!

Iskevin perjantaiesiintyjä oli kuitenkin yllätys. Public Enemy kaatoi raja-aitoja 1980- ja 1990-luvuilla mutta sittemmin on ollut hiljaisempaa. Niittylavalle ei noussut kuitenkaan kehäraakki vaan kovassa iskussa ollut räpin pioneeri.

Public Enemy oli Ruisrockin hiphop-kimaran kovin nyrkki.
Public Enemy oli Ruisrockin hiphop-kimaran kovin nyrkki.

Chuck D ja Flavor Flav olivat tunnin mittaisen keikan timantinkova kärki. Kaksikon sekä osaavan bändin tarkka yhteistyö rakensi tiiviistä esiintymisestä huikean aikamatkan. 911 Is a Joke, Bring the Noise, Don’t Believe the Hype, Can’t Truss It, He Got Game, Fight the Power… hitti seurasi hittiä muutaman uudemman raidan lomassa.

Flav lipsautti alkajaisiksi tervehdykset Helsingille muutamaan otteeseen, mihin yleisö murahti naureskellen. Kun asia oikaistiin kultahampaalle sivummalla, hän korjasi mokansa ja pyyteli anteeksi kämmiä vielä omassa, säestyksettömässä encoressaan. Ohessa Flav lausui totuuksia rasismin ja separatismin kiroista ja kehotti jokaista kunnioittamaan itseään ja pysymään kaidalla polulla.

Flavilla oli kokemuspohjaa, lipesihän mies likimain suorasääristen puolelle kemikaalikoukkunsa vuoksi. Nousu pohjalta on ollut kuitenkin tosi, ja siitä nähtiin osoituksena sujuvan räpäytyksen lisäksi bassokitarointia ja rummunhallintaa, jotka molemmat taittuivat ookoo. Läpykierroksella tassua antoivat kaikki hymyssä suin, niin karismaattisena Flav näyttäytyi.

Festivaalin vahvaa EDM-rosteria edusti perjantaina Studio Killers. Rantalavan edustalle hakeutui uteliaita tanssimaan nytkyttelyn tahtiin ja ihmettelemään naamarimiesten lasershow’ta, jonka kanssa näyttävyydestä kilpaili Hirvensalon metsien ylle näkyviin noussut täysikuu. Kumottaja mahtoi ihmetellä, mistä kaikki häslinki.

Lauantai

Lauantaina helle helli ruisrokkaajia perjantaitakin inkkarimmilla asteluvuilla auringon porottaessa siniseltä taivaalta. Artistikattaus helmeili moni-ilmeistä modernia ajattelua: jokaiselle jotain ja päälle vielä hiukan jotain aivan muuta montypythonilaisessa hengessä.

Tiheimmin yleisöä lavojen eteen kokosivat isot nimet kuten Pharrell Williams, koko tämänvuotisen Ruisrockin pääesiintyjäksi profiloitunut tuottaja-lauluntekijä-muusikko.

Pharrell Williams lunasti paikkansa hyväntuulisena lauantain pääesiintyjänä.
Pharrell Williams lunasti paikkansa hyväntuulisena lauantain pääesiintyjänä.

Williams hyvin pitkälle täyttikin odotukset. Bändin ja tanssiryhmän kanssa Williams tarjoili reilun tunnin läpileikkauksen saavutuksistaan. Mukana olivat paitsi N. E. R. D.-vuodet ja oma soolotuotanto, myös Snoop Doggin ja Robin Thicken kaltaisille artisteille kynäillyt hitit Drop It Like It’s Hotista Blurred Linesiin.

Poiminnoista sykähdyttävimpiä oli Hollaback Girl, Gwen Stefanin soolouralle nostanut hohdokas pophelmi. Sen ensi-iskut heruttivat väkimassasta spontaanin laulusuorituksen, joka sai Williamsin keskeyttämään show’nsa hämmästyksestä.

Festivaalipuitteissa Williamsin isku perustui tutun tarttuvan biisistön lisäksi yleisön tehokkaaseen osallistamiseen. Räjähtävä into kasvoi sitä mukaa, kun läsnäolijat huomioitiin tässä ja nyt, ja paikka moneen kertaan mainiten.

Laulaja kutsui lavalle ensin raidassa Rockstar joukon yleisöstä noukittuja miehiä. Seuraavassa vedossa Lapdance estradille pyydettyä joukkoa täydensivät naiset, jotka tanssivat mukana myös seuraavan vedon She Wants to Move. Illan ilonpito huipentui massiiviseen hittiin Happy, jossa Pharrellin taustalle tanssimaan liittyi suomalaislapsia. Heitä supertähti hehkutti paremman huomisen symboliksi.

Williamsin tanssitiimin osaamista esiteltiin muun muassa vedossa Bae Dance Moment, jossa nähtiin poppin’-välähdysten ohella lähes matelijamaista notkeutta ja mikrosekunnin tarkkaa liikkeenhallintaa. Päällikön ominta liikehdintää tuntui puolestaan olevan disko. Sen muuveja oli aistittavissa etenkin vedossa Lose Yourself to Dance. Vain peilipallo puuttui!

Keikalla Williams myös liittyi laivojen ällistelijöiden joukkoon. Kun Viking Grace lipui Kansanpuiston ohi kohti Turun satamaa, miehen kommentti ”Wow, that’s a huge boat!” oli yhtä vilpitön kuin vaikkapa Aerosmithin Steven Tylerin tai Nitsin Henk Hofsteden aiemmat vastaavat huomiot ihmisen rakennelmien mittakaavasta.

Rokimmalla saralla säväytti Anssi Kela. Armoitettu biisinikkari sai niittylavan edustan täyttäneen yleisön spontaaniin yhteislauluun varhaisena iltapäivänä. Vaikka miehen keväinen albumi Nostalgiaa paukkuu kasarihkoja synasaundeja ja diskoheviä, livenä Kela on todellinen rockmies. Iso estradi, hellekeli, napakka settilista ja valpas juhlakansa tekivät keikasta Kelalle varmaankin ikimuistoisen. Jälleen ei voinut olla huomaamatta Kelan huikeaa laulutekniikkaa – pitkät äänet sujuivat pinnistelemättä.

Atomirotta hulvaannutti letkeällä lähiöläpällään.
Atomirotta hulvaannutti letkeällä lähiöläpällään.

Rockin törkyisempää ulottuvuutta edusti vuorostaan Atomirotta. Trion letkeä lähiöriimittely summautui komeasti Rane Raitsikan rentoon kitarointiin ja konemies J. Pajulaakson rytmi-iskuihin. Ilmankos koko teltta-areenalle hakeutunut kansanosa pomppi ja tanssi koplan pienimmästäkin merkistä hymyssä suin. Hauskanpito oli helppoa, kun Atomirotta näytti mallia.

Paperi T lounalavan illassa oli niin ikään tiheä kokemus. Kuuntelijat rimmailivat mukana miehen salamasanailua ja tunnevirtaa, ja katsomossa monen silmät näyttivät sumentuvan lyriikkojen elämän kolhuihin samaistumisesta. Trion esitys jäi taatusti läsnäolijoiden mieleen, siitä piti huolen riimikon välitön läsnäolo ja vimmainen heittäytyminen.

Sunnuntai

Sunnuntain sää hätyytteli edelleen hellelukemia. Lämpö houkutteli alueella jo hieman raukeampaan tunnelmaan, sillä pohjina olevat pari päivää näyttivät vaativan veronsa juhlakansan olemuksessa.

Lavoilla tai niiden edustalla sen sijaan ei ollut merkkiäkään turnauskestävyyden hyytymisestä. Staminan ehtymättömyydestä näytti parhaan esimerkin Michael Monroe, joka tykitti räjähtävän keikan iltapäivän paahteesta huolimatta.

Monroen esiintyminen ampaisi ylikierroksille jo startissa, ja jatkui hektisenä läpi setin. Tuulitukka karkasi välillä lavalta käyden tarjoamassa mikrofonia myös yleisölle. Karismaattinen läsnäolo ilmensi aitoa rockia, tukijana kokoonpano, joka on hioutunut monissa koettelemuksissa Sam Yaffan tavoin.

Michael Monroe tarjosi jälleen energisen keikan.
Michael Monroe tarjosi jälleen energisen keikan.

Erilaista intensiteettiä annosteli Samuli Edelmann. Runo- ja muilta levyiltä poimittu laulusto veti rantalavan läheisyyteen harrasta kuuntelijakuntaa nauttimaan yhtä lailla filosofisista teksteistä kuin hilpeämmistä irrotuksista.

Ruisrockin politiikka päästää seniorikansalaiset ilmaiseksi sisään toimi laulavan näyttelijän keikalla erityisen hyvin. Edelmannia kuunnellessa tuli mieleen, että ensimmäisten Ruisrockien kokijoista pääosa alkaa olla virallisessa vapaalippuiässä. Samalla festarikävijöiden ikähaarukka on koko ajan avartunut vastaamaan koko väestöä, sillä meilläkin alan musiikkeja on harrastettu jo sukupolvien ajan.

Islannista puolestaan puskee maailmalle hämmästyttävän runsaasti uutta musiikkia, varsinkin kun suhteuttaa tarjonnan minitasavallan väkilukuun. Of Monsters And Men on saanut lupaavaa vastakaikua Yhdysvaltojen ja Britannian ohella Australiassa ja Japanissa. Pallon toiselle puolelle reissatessaan bändi poikkesi Turussa ja soitti innostuneen keikan täydelle teltalliselle.

Of Monsters And Men on tämän hetken kovin islantilainen vientibändi.
Of Monsters And Men on tämän hetken kovin islantilainen vientibändi.

Yhdeksänjäseninen yhtye tunnetaan meilläkin kohtalaisen hyvin vierailun perusteella. Laulujen sanat osattiin sujuvasti ja niihin reagoitiin herkästi jo ensisävelistä. Folk-vaikutteisen indie-koplan keikasta kehkeytyikin yhteinen löylytuokio höyrysaunamaisissa puitteissa.

A$AP Rocky oli vuorostaan monelle tämän festivaalin avainpeluri. Atlantin takana kirkkaimmin meritoitunut räp-tähti piti odottajat kuitenkin tulisilla hiilillä, sillä videoruutuja säädettiin lähetysvalmiuteen kolme varttia, eikä sittenkään tullut kunnolla valmista.

A$AP pyysi venymistä anteeksi ja teki parhaansa tunnelman nostattamiseksi viimein estradille astuttuaan. Paukut eivät menneet hukkaan. Listahirmu piiskasi niittylavan eteen pakkautuneen väen juhlamielelle ja sai myös helteen ja odottamisen kypsyttämät körmyt nikkailemaan biittiensä tahdissa.

Asap Rocky odotutti kolme varttia mutta selviytyi keikasta kunnialla.
Asap Rocky odotutti kolme varttia mutta selviytyi keikasta kunnialla.

Rantalavalla meno oli jopa vielä räväkämpää. Estradin tämän kesän päätösesiintyjä Pertti Kurikan Nimipäivät veti punk-mittarit tappiin. Asenne edellä nelikko mätki ennakkoluuloja päin näköä ja haistatti samalla kaikenlaiselle karsinoinnille. Televisiointi mahdollisti, että keikasta pääsevät myöhemmin osallisiksi nekin, jotka olivat suunnanneet jo kotimatkalle hämärtyvässä illassa.

Niittylavan finaalissa temmeltänyt Disclosure toi puolestaan Ruissaloon tämän vuoden ufoimman kaluston. Avaruusalusmaiset soitinsaarekkeet sekä moderni valo- ja projisointitekniikka arsenaalinaan brittiduo ampui mahdollisesti viikonlopun desibeliennätyksen tanssituksellaan.

Disclosuren soitinsaarekkeet olivat melkoista scifiä.
Disclosuren soitinsaarekkeet olivat melkoista scifiä.

Festariyleisö oli myyty. Kiihkeän pulssin tahdittamaa liikuntaa riitti yön kynnykselle ja samalla Ruisrockin päätökseen saakka. Jos korvissa tuntui, oma syy – tulpat pitäisi olla vakiovaruste jokaisen edaminhöylääjän varustuksessa.

Mitä kaikesta kolmen päivän mittaan koetusta Ruisrock-hoidosta sitten jäi mieleen? Aurinkoisen hyviä fiiliksiä, muutama loistava keikka ja odottava tunnelma, mitä ensi kesä tuo mukanaan.