Natsiunivormuja, räjähtäviä joutsenia ja lentäviä arkkipiispoja – Salvador Dali suunnitteli psykedeelisen rockin klassikolle julkaisujuhlan

Jaa Facebookissa

Aphrodite’s Childin viimeiseksi pitkäsoitoksi jäi vuonna 1972 ilmestynyt 666. Tuplalevy oli lähinnä Vangeliksen ja ulkopuolisena sanoittajana toimineen Costas Ferrisin projekti. Ilmestyskirjaan pohjautunut albumi vei kreikkalaisbändiä psykedeelisempään suuntaan ja sitä pidetäänkin nykyään psykedeelisen ja progressiivisen rockin klassikkona.

Ennen 666:n julkaisua Vangelis ja Ferris tapasivat Salvador Dalin. Taiteilija vaati saada kuulla koko levyn. Dali piti kuulemastaan, kertoi musiikin muistuttavan häntä Sagrada Famiglian kirkosta Barcelonassa ja halusi järjestää levyn julkaisua juhlistavan happeningin.

Barcelonaan sijoittuva tempaus jäi valitettavasti toteutumatta, mutta Dalin käsikirjoittaman tapahtuman pääkonsepti oli seuraavanlainen:

1. Barcelonaan julistetaan sunnuntaina sotatila. Kukaan ei saa kulkea kaduilla eikä katsoa tapahtumaa. Ei kameroita eikä tv:tä. Vain muutamalla nuorella paimenella on etuoikeus todistaa tapahtumaa, jotta he voivat myöhemmin kertoa siitä sanallisesti eteenpäin.

2. Kaduille sijoitetut jättimäiset kovaääniset soittavat koko päivän 666-levyä. Ei live-esitystä.

3. Natsiunivormuihin sonnustautuneet sotilaat marssivat Barcelonan kaduilla pidättäen kaikki ulkonaliikkumiskieltoa rikkovat.

4. Sagrada Famiglian edustalle vapautetaan satoja joutsenia. Joutsenten vatsoihin on asennettu dynamiittia, joka räjäytetään erikoistehosteiden siivittämänä.

5. Merivoimien suuret pommikoneet lentelevät koko päivän Barcelonan taivaalla aiheuttaen lujaa melua.

6. Puolen päivän aikaan pommikoneet aloittavat kirkon pommituksen…

7. …mutta pommien sijaan ne tiputtavat elefantteja, virtahepoja, valaita ja arkkipiispoja, joilla on sateenvarjot.

Ferris oli kysynyt Dalilta, tarkoittaako hän arkkipiispoilla arkkipiispoiksi puettuja nukkeja. ”Ei, nuori mies. Kun sanon arkkipiispoja, tarkoitan oikeita, eläviä arkkipiispoja. On aika viimeistellä kirkko”, Dali oli vastannut.

Ferris oli myös ihmetellyt Dalille, miten happening rahoitetaan. Dali oli naurahtanut ja ottanut pienen kankaan. Kankaaseen Dali piirsi mustekynällä 40 sekuntia, lisäsi liimaa ja painoi syömänsä salaatin jämät siihen kiinni. ”Tällä taululla on nyt jonkin verran arvoa”, Dali totesi, viimeisteli työn nimikirjoituksellaan ja jatkoi: ”Ja nyt myyn tämän amerikkalaiselle keräilijälle 200 000 dollarilla. Huomaatko, nuori mies? Voit elää 20 vuotta köyhyydessä, mutta 40 sekuntia Dalin aikaa on omaisuuden arvoista.”

Tempaus jäi siis toteuttamatta, mutta näkyä taivaalla räjähtelevistä joutsenista ja lentokoneista pudotetuista arkkipiispoista voi kuvitella aina levyä kuunnellessa.