Matti Jurva -tribuutti osoittaa liki satavuotiaiden laulujen tenhon toimivan edelleen

Jaa Facebookissa

Matti Jurvan kuolemasta tulee kuluneeksi syksyllä tasan 70 vuotta. Huomenna julkaistava “Jurva Jyrää” -tribuuttialbumi on kunnianosoitus edesmenneelle taiturille. Matti Jurva Orkesterin solistina on Jukka Poika ja muita levyn vierailijoita ovat grand old man Erik Lindström, Irina Björklund, Mamba Assefa, Indican Jonsu, Kulle Kojo, Hanna-Maria Helenius, Johanna Boedecker ja Verneri Pohjola.

Jos mietitään suomalaisen rytmimusiikin todellisia kansainvälisiä uranuurtajia, Matti Jurva oli kiistatta yksi näistä valovoimaisimpia. Matti kuului siihen jengiin, jotka olivat vastaanottamassa Helsingin Katajanokan rannassa vuonna 1926 S/S Andania-laivaa mukanaan mustia, aitoja jazzmuusikoita ja pykälässä oli myös legendaarinen amerikansuomalainen saksofonisti Tommy Wilfred Tuomikoski. Soittajilla oli tuliaisinaan dixieland-jazzia ja big band stuffia: savikiekkolevyjä ja nuotteja (mm. Louis Armstrongia ja King Oliveria). Ei siis ole ihme, että myös Jurvan omassa tuotannossa usein kuuluu swing jazzin ja ison big bandin kaikuja.

Huomenna julkaistavan 12:n biisin “Jurva Jyrää!” -tribuutin moni biisi on kaivettu todella pölyttyneistä mapeista ja useitakaan niistä ei ole julkaistu uudelleen Jurvan omien levytysten jälkeen. Juuri tämä uuden ja vanhan combo viehätti myös nuorempia tekijöitä.

– Ensimmäinen kosketukseni Jurvaan oli kun löysin Leppävaaran kirjaston vinyyliosastolta älpeellisen hänen levytyksiään. “Alla venäläisen kuun” ja “Hawaiji-idylli” muodostuivat henkilökohtaisiksi klassikoiksi tunnelmansa vuoksi, Jukka Poika muistelee.

– Vuosia myöhemmin Pale (Saarinen) kertoi aikeistaan levyttää Jurva-biisejä ja kysyi minua mukaan hankkeeseen. Hauskaahan siitä tuli, ja vaikka omituisempien biisien fraseerausta piti käydä läpi muutamaankin otteeseen, lopputulos on mielestäni varsin toimiva yhdistelmä toissa- ja tätä päivää, Jukka Poika lisää.

Levyn tuottaneet Ape Anttila ja Pale Saarinen kokevat, että Jurvan tuotanto on niin arvokasta, että se elää vahvana tässäkin päivässä.

– Ihmiset tunnistavat kyllä nämä laulut, kun kuulevat niitä radiosta. Jurvan rallit ovat kotoisia lauluja, jotka ovat tulleet uudestaan ajankohtaisiksi, Ape Anttila sanoo.

– Jukka Pojan tulkinnat hämmästyttivät meitä kaikkia bändin muusikoita. miten hän sielullaan latautui kulloiseenkin lauluun. Se nöyryys ja rauhallisuus. Ape Anttila oli hieno aisapari minulle tuottaessamme tätä tribuuttialbumia, Saarinen kiittelee.

– Tavoitteemme toteutuivat samassa tilassa ja reaaliajassa lähes vanhan liiton (bändisoitot + Jukan laulut) studiolivetaltiointien suhteen. Päällesoitot: stemmat, köörilaulut, puhaltimet, saha, vibrafoni, perkussiot olivat täytettä liven värittämiseksi, hän jatkaa.

Palelle Jurvan laulut olivat tehneet lähtemättömän vaikutuksen jo 80-luvun alussa, jolloin hän opiskeli musiikkileirillä Ikaalisissa yhdessä muiden muassa Maria Kalaniemen, Veli-Matti Järvenpään, Jukka Kaurilan, veljensä Kari Saarisen ja Kimmo Pohjosen kanssa.

– Matti Jurva on softimpi versio Tom Waitsista ja Suomi-rootsin kantaisä, joka kupleteista eteni aina afroon ja jazzahtavampiin iskelmiin saakka. Hänen laulutulkinnoissaan on draaman tajua, koomista puolta ja heijastumaa hänen ihmiskuvastaan. Pienen miehen laulu heläjää kaiholla – riemulla ja ripaus käheyttä kruunaa kaiken, Pale toteaa tyytyväisenä.

Teksti: Heta Hyttinen
Uusi kuva: Kari Jurva
Matti Jurvan kuva: Suomen Jazz & Pop Arkisto / Matti Jurvan arkisto

jurva