Katse takaisin yksilöön – haastattelussa Nicole Willis & the Soul Investigators

Jaa Facebookissa
Kuva: Jimi Tenor

Nicole Willis julkaisi lokakuun alussa kolmannen albuminsa yhdessä The Soul Investigatorsin kanssa. Kuten jo nimestä voi päätellä, Happiness in Every Style (2015) on edeltäjäänsä, Tortured Soulia (2013), valoisampi tapaus.

”Tortured Soul oli vaikea prosessi ja erittäin itsetietoinen voimanponnistus. Haudoimme levyn tekoa Keep Reachin’ Upin (2005) jälkeen kauan ja jäimme jumiin”, Nicole Willis kertoo. ”Koimme olomme huomattavasti vapautuneemmaksi Happiness in Every Stylea tehdessä ja musiikki vain virtasi.”

Kepeämmästä konseptista ei ollut Willisin mukaan kyse. Palaset vain loksahtelivat paikoilleen tällä kertaa näin ja edellisen levyn tummempi rhythm’n’blues-perinne sai tehdä tilaa aurinkoisemmalle soulille. Monet suomalaismuusikot kertovat joutuvansa pinnistelemään ilomielisempien kappaleiden eteen ja melankolian toimivan parempana polttoaineena luomiselle. Pystyykö Willis Suomessa vuosikausia asuneena amerikkalaisena allekirjoittamaan väitteen?

”En ole varma tuosta ja osaan kommentoida vain omaa perimääni. Jos ihminen tuntee yhteyttä melankoliaan, niin se on hänen osaltaan totuus. Tärkeintä on kuitenkin yksilöllisen identiteetin ylläpito yhteiskunnassa.”

Yhteiskunnasta puheen ollen, mikä on soulmusiikin rooli maailmassa, jossa mielipiteet sen kun polarisoituvat ja negatiivisuutta ei tarvitse etsiä kaukaa?

”Ennemminkin pohtisin mikä taiteen rooli on yleisesti. Parantaako tai opettaako se meille mitään? Elämme pelottavia aikoja, jossa pääasiallinen suunta tuntuu olevan hajota ja hallitse. Meidän täytyy kääntää huolemme ja kunnioituksemme takaisin yksilöön – myös musiikin ja taiteen saralla.”

Kriitikot Atlantin tällä ja tuolla puolen ovat ylistäneet levyä – aina New York Timesista alkaen. Keikkoja on kuitenkin aika harvakseltaan. Nicole Willis & the Soul Investigators on parhaillaan muutamalla keikalla Euroopassa. Marraskuussa vuorossa ovat melko harvinaiset Suomen-keikat Turussa, Helsingissä ja Jyväskylässä. Ovatko pidemmät kiertueet mahdottomia toteuttaa?

”Riippuu siitä kuka meitä pyytää soittamaan. Mitä näiden keikkojen jälkeen? En tiedä. Yhdysvaltoihin olisi mukava päästä, mutta ensin pitäisi myydä tarpeeksi levyjä siellä.”

Lyhyen sananvaihdon lopuksi pyydän Willisiä valitsemaan yhden kappaleen uudelta albumilta.

Together We Climb on yksi ehdottomia suosikkejani levyltä. Kaiken kaikkiaan olemme erittäin ylpeitä tästä albumista ja epäilen, että kyseessä saattaa olla kruununjalokivemme.”