Jukka Tolonen – Langennut enkeli nousi siivilleen

Jaa Facebookissa

Internetissä on Tolosen virallinen kotisivusto, jolla lukee: ”18.12.2006 Tasavallan presidentti. Helsinki, Tavastia.” Tämän jälkeen merkinnät loppuvat, jäljet kitaralegenda Jukka Tolosesta katoavat kuin hän olisi lentänyt pois, ulottumattomiin. Ei suinkaan, lähtökohdat tekemiselle ovat vain nyt erilaiset. Miehen järjestyksessään 23. albumi julkaistiin liki tasan vuosi sitten ja jatkoa tuolle levylle on tällä hetkellä syntymässä.

Iltalaulu iltasadun sijaan

Jukka Tolonen (s. 16.04.1952 Helsingissä) on yksi Suomen kautta aikojen parhaista kitaristeista, jota ei ole liioiteltua kutsua kitaraneroksi. Tolonen sai 11-vuotissyntymäpäivälahjakseen kitaran ja loi ollessaan vielä käytännöllisesti katsoen lapsi täysin oman, ainutlaatuisen ja tunnistettavan soittotyylinsä.

”Meillä kotona soi aika paljon musiikki, koska mun kaikki kolme siskoani kävivät pianotunneilla ja soittivat yksinkertaisia klassisia kappaleita, etydejä, harjoituksia Aaroneista ja myöhemmin sitten jotain Bachin yksinkertaisempia juttuja. Ainakin Eeva-siskoni suunnitteli mahdollisesti menevänsä Sibikseen – joskaan ei sitten mennytkään.”

”Aika paljon mun musiikki-innostukseeni on saattanut vaikuttaa myös se, että äitini lauloi mulle niin paljon, kun mä olin pieni. Iltasadun asemasta hän saattoi laulaa jonkun laulun tai jos mä olin kipeä tai jotakin, hän lauloi. Myös isäni oli opiskellut musiikkia nuorena myöskin jonkin verran, vaikka ei hän muusikon ammatissa toiminutkaan. Isä soitti viulua esimerkiksi joskus jouluisin.”

”Mä en itse asiassa opiskellut kitaran soittoa; kävin yhden ainoan kerran kitaratunnilla. Se oli itseopiskelua. Kävin kyllä pianotunneilla… Ehkä siksi juuri tykkäsinkin kitaran kanssa touhuta, kun se oli jotenkin omaehtoista, ihan semmoista omaa juttua.”
Pianotuntien innon sammutti ankara piano-opettaja. Tosin näin jälkikäteen Jukka näkee myös itsessään hienoista syytä tapahtuneeseen.

”Mä olin vissiin niin laiska tai jotain, en osannut niitä klassisia kappaleita oikein, en varmaan tehnyt tarpeeksi kotiläksyjä (naurahtaa). Nyt jälkeenpäin mä oon tietysti iloinen, että sain jonkun pohjan pianoonkin.”

Jukka Tolonen tuli julkisuuteen hyvin nuorena ja alkoi saman tien luoda näyttävää kitaristinuraa. Hän soitti kitaraa Arto Sotavalta & The Rogues -bändissä vuosina 1966–67. Tolosen ensimmäinen levytys oli samaisen bändin single vuodelta -67 hänen ollessaan vasta 14-vuotias. Tätä seurasi Eero Raittisen Help-yhtye vuonna 1969. Samana vuonna Jukka perusti rumpali Vesa Aaltosen kanssa legendaarisen rock/jazzfuusiobändi Tasavallan Presidentin, jonka tuotannosta sävelsi valtaosan. Tasavallan Presidentin alkuperäisen kokoonpanon muut jäsenet olivat laulaja Frank Robson, basisti Måns Groundstroem ja saksofonisti Juhani Aaltonen. Samoihin aikoihin Tolonen myös vieraili Wigwamin keikoilla ja oli mukana heidän kahdella levyllään.

”Tasavallan Presidentti perustettiin -69, vika levy tehtiin 2004, 2005 tai 2006. Se oli just… Mulla on suoraan sanoen vähän huono muisti. Ensimmäinen Tasavallan Presidentin jakso kesti sellaiset viisi vuotta yhteen menoon, mutta sitten meillä oli aina silloin tällöin sellaisia jälleennäkemisiä.”

”En tiedä, olenko loppujen lopuksi soittanut niin kovin monissa bändeissä verrattuna moniin muihin. Esimerkiksi Wigwaissa olin lähinnä levyvierailijana.”

Plazan kuuluisa suomalainen
kieltäytyi ABBA-pestistä

Tolosen ensimmäinen soololevy Tolonen! on vuodelta 1971 hänen oltuaan vain 19-vuotias. Tolosesta tuli tuli levyn myötä palvottu kitarasankari, YLE valitsi lp:n vuoden levyksi, ja se julkaistiin myös Englannissa ja USA:ssa.

Vuonna 1973 julkaistiin Rauli Badding Somerjoen Paratiisi, joka Teoston raporttienkin mukaan on useina vuosina ollut Suomen soitetuin kappale. Paratiisin tekee hunajanmakeaksi paitsi Baddingin sensitiivinen ääni, myös Tolosen siihen soittama taivaallinen yli 40 sekuntia kestävä soolo. Kyseessä lieneekin maamme levyhistorian kuuluisin kitarasoolo.
”Paratiisin soolo tuli kyllä ihan inspiraatiosta tai jostakin. Tekisi mieli sanoa Herralta – kiitos Herralle – että joskus se voi tulla sillä tavalla, istuu heti ensimmäisellä kerralla. Muistaakseni se oli ensimmäinen otto vielä. Kappale äänitettiin Kulttuuritalon alakerrassa olevassa Alppi-studiossa”, Jukka muistelee.

Tolonen soitti kitaristinrauransa aikana suvereenisti rockia, jazzia, progea, reggaeta, kansanmusiikkia, flamencoa ja iskelmää.

Hänen neljännen albuminsa Hysterica (1974) kappaleesta Windermere Avenue tuli Yhdysvalloissa radiohitti, josta Tolonen sai varsinkin siihen maailman aikaan huikeat 15 000 dollarin rojaltit. Vuonna 1976 hän perusti Jukka Tolonen Bandin ja lensi 1980-luvun puoliväliin asti ympäri Eurooppaa tehden muun muassa Englannin-kiertueen.

Kööpenhaminan ylellisen Plaza-hotellin aulassa on taulu, johon on kirjattu hotellin nimekkäimmät vieraat, kuten Willy Brandt ja Eric Clapton. Tolonen on yhä taulun ainoa suomalaisnimi.

”Mulla olisi ollut mahdollisuus lähteä Abban kiertueelle taustamuusikoksi heidän orkesteriinsa. Mutta siinä vaiheessa mun ensimmäinen lapseni Dimitri oli juuri syntynyt ja oma soolourani oli lähtenyt käyntiin. Tää oli vuotta -75.”

1980- luvulla Jukka Toloselta ilmestyi muun muassa kaksi loistavaa akustista duolevyä ruotsalaiskitaristi Coste Apetrean kanssa. Vuosikymmenen puolivälissä hän soitti myös Piirpaukessa. Jukka (tai Yukka) Tolonen noteerattiin – ja noteerataan – musiikin monilla saroilla: hänestä löytyy mainintoja muun muassa netin jazz- ja jopa hevimetallisivustoilta.

Brittiläisen bluesin uranuurtajan, multi-instrumentalisti John Mayallin (jonka Blues-breakers-yhtyeessä ovat soittaneet nimet kuten Clapton, Peter Green ja Jack Bruce. Toim. Huom.) kerrotaan All about Jazz -nettisivustolla tokaisseen 1990-luvulla: ”Tolosella on paras Django [Reinhardt] -kitaransoittotyyli, jota olen aikoihin kuullut!”

”No joo… Olen itse asiassa itse kertonut siitä, koska Mayall itse henkilökohtaisesti sanoi mulle sen. Me soitettiin varmaan 80-luvun puolivälissä Pori Jazzeilla, Kirjurinluodon pääkonsertissa. Esiinnyin akustisen Tolonen–Sievert–Moreira Trion kanssa Mayallin lämppärinä juuri ennen John Mayall Blues Breakersia. Sitten Mayall tuli lavalle ja sanoi mulle kuunneltuaan meidän musiikkia, et hyvää Django-soittoa tai jotain tämmöistä…”, hän toteaa vaatimattomasti.

Tolosen viimeinen rocklevytys, kiitetty Cool Train – Tolonen Plays Coltrane! ilmestyi vuonna 2004.

”On vaikeata sanoa, ketkä musiikillisista yhteistyökumppaneistani ovat olleet mulle tärkeimpiä, koen heidät kaikki tärkeinä. Vielä 2000-luvullakin, vaikka mä käytin aineita ja olin siinä mielessä ihan väärällä polulla, kitaran soitto sujui. Mulla oli esimerkiksi Raul Mannolan ja Timo Lehdon kanssa sellainen kitaratrio, Guitarras del Norte, joka oli tosi kiva juttu. Tehtiin yhdessä levykin”, Tolonen kertoo.

LUE KOKO JUTTU UUSIMMASTA RYTMISTÄ – KAUPOISSA NYT!

Teksti: Annariikka Leino
Kuva: Julius Töyrylä

  • Doktor

    Katson nyt 5.4 dokumenttia Jukasta ja sanon

    Antakaa pojaalle dee vitamiinia 1oo mikrog päivässä esim Devisol 100 ja Triobee nappi.
    Friskaantuu entisestään ja onnittelut raitistumisesta.