Helsingin festaritulokas Sideways oli yhteen hiileen puhallus eläväisen kaupunkikulttuurin puolesta

Sideways, 12.–13.6.2015 Helsinki
Jaa Facebookissa
Kuva: Sideways / Kerttu Penttilä

Festivaalitulokas Sideways lunasti kertaheitolla paikkansa Helsingin tapahtumakesässä. 12 000 musiikin ja kaupunkikulttuurin nautiskelijaa löysi tiensä Teurastamon alueelle viikonlopun aikana. Ensimmäinen Sideways oli näin ollen loppuunmyyty kumpanakin päivänä. Uutuudenviehätys, monipuolinen ohjelma ja kiinnostava oheistarjonta edesauttoivat saavutusta, mutta viimeisen silauksen suoritti pääesiintyjä, jota ei julisteissa mainittu: aurinko. Sekä perjantai että lauantai juhlittiin lämpömittari 20 asteen paremmalla puolen ja tämä heijastui myös kävijöiden kasvoilta – seikka jota ei kannata aliarvioida viihtyvyyttä puntaroidessa.

Azealia Banksin peruminen vain muutamia päiviä ennen tapahtumaa oli varmasti osalle kova kolaus, mutta esiintyjäkattauksen monipuolisuuden johdosta pääesiintyjän viitta oli sovitettavissa helposti kouralliselle muitakin. Monelle se oli perjantaina yllätyksettömästi mutta komeasti surissut The Jesus and Mary Chain. Psychocandy (1985) soi hunajaisine melodioineen ja riipivine säröineen alusta loppuun. 30 vuoden taakse ei kuitenkaan menty kappalemateriaalia lukuun ottamatta: keikka ei jäänyt kesken, yleisöä ei provosoitu, lavalla ei oltu toistensa kurkuissa ja jopa rintamasuunta oli faneja kohti. Moiset oikuttelut olisivat toki tuntuneet päälle liimatuilta.

Reilun parin kymmenen vuoden takaisiin kappaleisiin vei Bizarre Ride II the Pharcyde -niminen kokoonpano. Otsikon alla kulkeva remmi oli vajaamiehityksessä jopa siitä The Pharcyden puolikkaasta jota oli lupailtu. Suunsoitosta ainoana The Pharcyde -mc:nä vastasi Slimkid3. Fatlip ei ollut syystä tai toisesta Suomeen saapunut, eikä asiaa keikalla sen kummemmin avattu. Slimkid3:n kumppanina esiintyi K-Natural, joka oli onneksi leppoisan showmiehen ruumiillistuma. Bizarre Ride II the Pharcyde -albumin (1992) jazz-sampleja pursuava tuotanto ja itseironinen verbaali-ilotulitus toistettiin lavalta niin hyvällä sykkeellä, että vaihtoehtoräpin kulttiklassikon vietäväksi oli helppoa heittäytyä Oh Shitistä lähtien.

Suomalaisfanitkin voivat samaistua The Pharcyden pelkoon poliisia kohtaan, joka kumpuaa – pilke silmäkulmassa – maksamattomista parkkisakoista ja vanhentuneesta rekisteriotteesta. Haastavampaa se on Freddie Gibbsin tapauksessa, kun poliisiviha kumpuaa mustan amerikkalaismiehen roolista yhteiskunnassa ja viimeaikojen tapahtumista Yhdysvalloissa. Lähes keikan läpi huudatetut ”fuck policet” käänsivät huomiota siitä mistä loppujen lopuksi oli kyse: Gibbs on yksi tämän hetken lahjakkaimmista ja monipuolisimmista mc:istä. 2Pacin perimä virtaa Gibbsin suonissa ja hän on kotonaan silkan gangstailun lisäksi myös Madlibin biittien päälle räpätessään – tai a cappellana konekivääritulta päästellessään.

Festivaalin iso päälava ja yksi mc on erittäin haastava kombinaatio, joka on vaatinut uhreja aiemminkin. Earl Sweatshirt lisättäköön joukon jatkoksi. Odd Future -räppäri olisi kaivannut osansa Gibbsin tarjoamasta adrenaliiniannoksesta. Sen sijaan lavalla nähtiin silmin nähden väsynyt ja flegmaattinen suunsoittaja, joka purki turhautumistaan yleisöön.

Lauantaina koko päivän mittaiseksi sivujuoneksi hahmottui psykedelia sen monissa muodoissaan. Black Lizardin kenkiintuijottelun, Pharaoh Overlordin transsijunnauksen ja Tähtiportin elektroriittien jälkeen psykedelian aurinkoiset kasvot paljasti Uusi Fantasia.

Hiljaiseloa useamman vuoden viettänyt kollektiivi teki näyttävän paluun Sidewaysissä. Ercolan ja DJPP:n koneiden loihtima baleaarinen diskopoljento polveili aina kitaristikaksikko Kroko-Rocin ja Matti Mikkolan AOR-fiilistelyistä basistina toimineen Lauri Porran funk-peukutuksiin. Karnevaalimeininkiä saatiin vaihtuvien perkussiovuorojen muodossa ja mikäli kattona olisi ollut muu kuin taivas, se olisi revennyt Freemanin saapuessa lavalle. Psykedeliapompöösiksi kasvanut Osuuskaupan Jane paiskattiin bändin toimesta kiertoradalle ja Liian myöhään pysyi juuri ja juuri kasassa muusikoiden yhtyessä yleisön yhteislauluhurmokseen.

Teurastamon ravintolat olivat luonnollinen jatkumo pihan festivaalialueelle. Sen lisäksi että ne tarjoilivat pääosaamistaan ruuan ja juoman muodossa, ne kätkivät sisäänsä ajanvietettä pelien, taiteen ja tietysti musiikin muodossa.

Kellohallin herkisti Mikko Joensuu, joka Uuden Fantasian maksimaalisen paisuttelun sijaan riisui itsensä alasti. Joensuu säesti tummasävyisiä lauluja kitaralla ja koskettimilla vuorotellen. Laulaja-lauluntekijän surumielinen, mutta lohdusta vihjaileva materiaali oli niin tyylipuhdasta, että Townes Van Zandt -lainaakin olisi voinut luulla miehen omaksi. Tuon tuosta sijoitetut hienovaraiset nyökkäykset psykedelian suuntaan vietiin loppuun asti Land of Darknessin huumaavalla leijailulla.

Dizzee Rascalin grime-paukutukselle vaihtoehtoisen festivaalin lopetuksen antoi Pekko Käppi & K:H:H:L. Grateful Dead -paita, Crocs-sandaaliin teipattu tamburiini ja lavaa koristavat pääkallot – trio oli kuin punaniskaisen LSD-kultin sadonkorjuujuhlista repäisty. Nuutti Vapaavuori ja Tommi Laine pitivät sikarilaatikkosoittimillaan transsibluesin rullaamassa Pekko Käpin noituessa kotimaisesta kansanperinteestä ammentavia tarinoitaan jouhikko villisti ulvoen.

Teurastamon alueella on järjestetty tapahtumia aiemminkin, muttei vielä tässä mittakaavassa. Sideways oli myös ensimmäinen, joka tuntui saaneen tontista kaikki tehot ja mahdollisuudet irti. Vaikka alue oli inhimillisen kokoinen, 6000 päivittäistä kävijää ei kuitenkaan kuormittanut sitä äärimmilleen. Pahoja pullonkauloja ei päässyt syntymään ja ensimmäisen päivän vessajono-ongelmaankin reagoitiin.

Näin jälkikäteen vertaukset Flow’hun ja Kuudenteen aistiin tuntuvat turhilta. Flow on suomalaisen festariviihtyvyyden pioneeri, joka on kasvanut kaikkien kaupunkilaisten juhlaksi. Kuudes aisti oli paatuneiden musadiggareiden viikonloppu, joka käynnistyi tositeolla vasta ulkolavojen hiljennyttyä. Ensimmäinen Sideways oli Teurastamon yrittäjien, tapahtuman järjestäneen Fullsteamin ja paikalle saapuneen yleisön yhteen hiileen puhallus eläväisen kaupunkikulttuurin puolesta – indie rockin ja hip hopin soidessa.