Flow’n ansiokkaat keikat löytyivät muualta kuin päälavalta

Flow Festival, 14.–16.8.2015 Helsinki
Jaa Facebookissa
Kuva: Mikko Pylkkö

Flow Festival teki kävijäennätyksensä, kun Helsingin Suvilahdessa juhli kolmen päivän aikana 70 000 kävijää. Tänä vuonna pääesiintyjien suurimmaksi ansioksi jäi se, että heitä seuraavat massat mahdollistivat taiteellisesti kunnianhimoisempien kykyjen tuonnin Suomeen.

Siinä missä suuren päälavan artistit tuntuivat osin etäisiltä ja jopa hengettömiltä suorittajilta, pienemmillä lavoilla koettiin suuria elämyksiä ja omilla tyyleillään maaliin asti toimittavia tapauksia.

Run the Jewels saapui Suvilahteen aseenaan kemia, joka on hitsautunut lähes telepaattisiin mittoihin. El-P:n ja Killer Miken välille mahtui veljellistä kilpailua ja piikittelyä, mutta yhdessä he olivat maailmaa vastaan. Tuulimyllyjä vastaan ei toki tarvinnut taistella, kun Black Tentissä oli odottamassa yleisö, joka ahmi riimit ja biitit suoraan kädestä. Kaksikko ammensi voimaa sekä ilkikurisuudestaan että toisistaan. Lopputuloksena nähtiin tinkimätöntä underground-räppäystä ja rääväsuista kommentaaria – teltanheilutusta kuitenkaan unohtamatta.

Nämä konkarit ovat liian veitikkamaisia ja muottiin sopimattomia hip hopin valtionpäämiehiksi. Kaksikko vertautuu ennemminkin luokkahuoneen takapenkin poikiin, joista on sattumuksien kautta tullut rehtoreita. Kannukset on ansaittu aikapäiviä sitten. Nyt kruisaillaan luu ulkona ja basso jylisten bileistä toisiin.

Tyler, the Creator puolestaan vei räävittömyyden suorastaan hävyttömälle tasolle. Blue Tentin lavalle asteli leppoisan oloinen räppäri, jonka sympaattinen alkuvaikutelma karisi heti alkumetreillä Odd Future -pomon uhatessa painua nukkumaan mikäli meno yleisössä ei parane. Cherry Bombin (2015) säröiset ja bassovoittoiset taustat jyräsivät uhkaavasti Tylerin räpätessä huomattavasti levyä räkäisemmällä ulosannilla. Tyler myös eli komentojensa tasolla, loikkien villisti ja jopa olkapäänsä loukaten. Oman pikantin lisänsä toi astmapiipun pumppailu biisien väleissä.

Pomppimaan pakotettu teltallinen sai vuoronperään osakseen hymyn saattelemaa kehuskelua ja täyslaidallisen solvauksia. Tässäpä nuori mies, joka rakastaa hämmentää ja jolta ei leuhkuutta puutu. Näin suurelle keskisormelle on nostettava vastaavan kokoluokan peukku.

07FlowFest-MikkoPylkko

Islam Chipsyn kyydissä tanssit alkoivat luonnollisemmin, mutta kiihdytys nollasta sataan tapahtui liikennesääntöjä uhmaten. Yamahan kosketinsoitin huusi leipää arabiaksi Islam Chipsyn liu’uttaessa kämmeniään pitkin soittopeliä ja takoessa sitä suurin piirtein nyrkein. Kaksi räiskyvää rumpalia komppasi urku auki kaasuttavaa nokkamiestä. Räjähtävä lähtö sai vastaanoton, joka sai trion näyttämään silmin nähden häkeltyneeltä.

Bright Balloon 360° -lava on varmasti Suomen festivaalikesän huikeimpia kokemuksia niin esiintyjälle kuin yleisölle. Vaikka soittajat soittavat vastakkain kuten treenikämpällä, joka suunnalta ympäröivä yleisö onnistuu usein työntämään artistin mukavuusalueensa ulkopuolella. Tämä puolestaan on omiaan tarjoamaan hedelmällisiä ja arvaamattomia konsertteja.

Islam Chipsy ei ollut poikkeus. Vaikka temput tulivat tutuiksi jo muutaman minuutin jälkeen, menoa olisi ällistellyt tuntitolkulla. Kolmen vartin jälkeen kuin seinään päättynyt show oli varmasti lähimpänä egyptiläisten hääjuhlien lakipistettä, mitä näillä leveysasteilla on ollut mahdollista todistaa.

Mika Vainio ei riehakkuudella revitellyt – päinvastoin. Kokeellisen elektronisen musiikin suomalaisveteraani pelasi sillä välineellä, joka tekee hänestä maailmanluokan artistin: sähköisen melun ja pimeän hiljaisuuden vuoropuhelulla. Vainion dynamiikan taju sai jälleen kerran ällistyksiin. Rytmit kiehtoivat, mutta niistä oli vaikea saada kiinni. Korvia riipivät tai sisäelimiä kuristavat taajuudet luotasivat fyysisyyden lisäksi myös tunneskaalaa.

Vainion loihtima musiikki juoksi myös visuaalisena ärsykkeenä pitkin Voimalan seiniä. Muuten pilkkopimeä teollisuusrakennus oli kuin Vainiolle rakennettu. Tuhoamista varten.

Flying Lotus valitteli sosiaalisessa mediassa kärsineensä Helsingissä omituisista unista. Herra laittoi vahingon kiertoon tarjoamalla ayahuasca-trippiin vertautuneen vuoristorata-ajelun. Flying Lotus kuljetti läpi dystooppisten suurkaupunkien, painajaisten vääristämien luonnonoikkujen ja psykedeelisen pyykkikoneen linkousohjelman. Flow’n vaikuttavimmasta visuaalisesta annista vastannut Flying Lotus soitti kahden videoskriinin välissä, hukkuen taskulamppusilmineen keskelle yllä listattua ärsykeyliannostusta.

Musiikki toimi haastavuudestaan huolimatta turvallisena oppaana läpi visuaalien luoman futuristisen kiirastulen. You’re Dead! -albumin (2014) teemat saivat elektronisempaa käsittelyä ja jazzin orgaanisemmat sävyt nostivat päätään vain muutamissa siirtymissä. Abstraktin elektron, kokeellisen hip hopin ja sielukkaan jazzin fuusio ei kuulostanut sekamelskalta, vaan jäsennellyltä ja monipuoliselta kokonaisuudelta, jonka punaisesta langasta ei ollut vaikea pitää kiinni.

Katso loput Mikko Pylkön kuvat tämän linkin takaa.