Emma-voittaja Yona on vanha Michael Jackson -fani

Jaa Facebookissa

Tyyneltä näyttävä laulajatar pulppuaa energiaa ja puhetta, kun aiheena on musiikki.
”Skaala, mitä diggailen, on ihan älyttömän laaja”, Yona kertoo.
”Helloweenin If I Could Fly saa kylmät väreet kulkemaan ja Arvo Pärtin kirkkomusiikkia on tullut kuunneltua paljon. Gregoriaaninen laulu lumoaa mut.”
Myös hip hop, reggae ja kansanmusiikki merkitsevät Yonalle paljon.
”Itse asiassa kuuntelen kaikkien kansojen musiikkia”, hän pohtii.
”Malilainen Oumou Sangare on vaikuttava, aivan kuten portugalilainen Amália Rodriguez, joka pysäyttää fadollaan. Ja brasilialaisen Bebel Gilberto Tanto Tiempo on todella loistava. Unohtamatta Edith Piafia.”
Yonan levyhyllystä löytyy sangen kohtalokkaita naisartisteja.
”Tykkään laulajista, jota eivät tee laulamista liikaa, vaan he laulavat omalla äänellään”, Yona selittää.
”Laulun vaivattomuus ja rohkeus tekee laulajasta hyvän. Vaikken ymmärrä Amálian laulusta sanaakaan, niin teeskentelen ymmärtäväni. Hänen tulkintansa ja äänenkäyttönsä kouraisee syvältä.”
Yona ei kuitenkaan ihaile vain naisia.
”Mun ensirakkaus ja -levy oli Leif Lindgren”, Yona huokaa.
”Mutta sen perään tuli heti Kaija Koo ja Kuka keksi rakkauden. Yksissä kotibileissä laulettiin kerran koko Tuulten viemää -levy läpi. Osasin kaikki lyriikat ulkoa ja porukasta löytyi kitaristi, joka oli soittanut joskus Kaijan bändissä. Kaija Koo on muuten ainoa, jolle olen lähettänyt fanipostia.”
Yonan viestissä luki: “Jeesus rakastaa sinua.”
”No, ei se vastannut. Mutta vähän ajan kuluttua Kaijalta tuli yksi enkelibiisi ja mä kelasin, että se oli mun viestin ansiota”, kertoo Yona.

Tuo siunattu Jackson!

Sitten Yona löysi Michael Jacksonin, jota tuli muistettua päivittäin useilla rukouksilla.
”Rukoilin esimerkiksi, että hänen päivänsä sujuisi hyvin”, Yona muistelee.
Helluntaiperheen kasvatin hartaus on sittemmin vaihtunut hengellisyyteen.
”En mä voi enää itseäni kristityksi sanoa, mutta kyllä mä edelleen seurakuntaan kuulun, vaikken siellä käykään. Enää mun ei tarvitse tietää.”
Jacksonin HIStory oli julkaistu, ja Yona kulutti sen puhki.
”Opettelin She´s Out of My Lifen täydellisesti, kaikkine nyansseineen päivineen. Sitä tuli sitten esitettyä vähän kaikkialla.”
Eikä esiintyminen ole Yonalle millään muotoa vierasta.
”Ei siinä mitään, että lapsi haluaa esittää vanhemmilleen, mutta mä esiinnyin joka päivä pallilla seisten, kolme tuntia kerrallaan… Ihme, että perhe kesti. Muistan, kuinka ne seisottivat mut mökillä keskelle pihaa ja mä aloitin shown. Yleisö joi kahvia, katseli mökin ikkunasta ulos, ja aina välillä hymyiltiin ja näytettiin peukkua, että hyvin menee.”
Yonalle on joskus jopa huomautettu hänen huomionkipeydestään.
”Enkä mä edes tajunnut, että se oli kritiikkiä, totesin vain tyytyväisenä, että näin on.”

Juurimusiikki avasi
korvat uuteen maailmaan

Yksi kasvu musiikin suhteen tapahtui Steissillä, kun Ulla-serkku laittoi kuulokkeet Yonan korville.
”Nick Draken Five Leaves Left pysäytti ajan. Mulle tuli välitön tunnereaktio ja kyyneleet vain valuivat”, Yona kertoo.
”Sen jälkeen löysin Tom Waitsin Asylum Yearsin. Nina Simone taas vei mut jazzin maailmaan. Myös Miles Davis vaikuttaa edelleen.”
Jazzista oli lyhyt pomppaus reggaen rytmeihin, jossa Yonaa kiehtoo sen juurevuus.
”Sizzlan Afrikka-viba on mieletöntä, kun se toastaa. Sen äänenkäyttö on ihan käsittämätön. Sitten tapasin suomireggaejäbä Puppa J:n, ja siitä ystävyydestä syntyi vuosien varrella Liljan Loisto. Mua kiinnostaa puheen yhdistäminen lauluun. Laulun flow voi nimittäin olla yhtä rytmistä ja kikkailevaa kuin räppäys.”
”Ehkäpä ne mun juuret on kuin onkin Karjalan lisäksi myös Etiopiassa”, Yona hymyilee.

Taiteilijanimi muotoutui kuulovirheestä

Johanna Louhivuori oli aina toivonut itselleen lempinimeä. Toive toteutui, kun uusi tuttavuus kuuli 13-vuotiaan Johannan nimen väärin esittelytilanteessa. Yona tykkäsi virheestä, joten nimi jäi. Viime tammikuussa Yona julkaisi esikoisalbuminsa Pilvet liikkuu, minä en. Viime viikonloppuna työ palkittiin myös Emma-patsaalla Vuoden tulokkaana.
”Yllätyin miten hyvin levy otettiin vastaan. Ihmiset ovat olleet mulle tosi kilttejä, vaikka levy ei mitään mainstremea olekaan.”
Yona on viettänyt viime viikot studiossa uuden levyn teossa. Se on tarkoitus julkaista niin ikään tammikuussa.
”Toisen levyn kohdalla on kovemmat paineet. Mä pyrin kuitenkin ajattelemaan, että ne ovat vain numeroita. Toisen jälkeen tulee kolmas ja neljäs ja niin edelleen.”
Vaikenen Laulaen -työnimellä kulkevasta levystä on tulossa kohtalokkaampi ja naisellisempi kuin edeltäjästään.
”Tämä on ollut täysin erilainen projekti esikoiseen verrattuna”, Yona toteaa.
”Siihen tuli koottua kaikki elämän varrelle kertyneet parhaimmat ja rakkaimmat jutut. Osan biiseistä olin tehnyt paljon nuorempana ja tyttömäisempänä, tyyliin alle 20-vuotiaana. Jotkut laulut muhivat jopa viisi vuotta.”

——

Yonan Top 5 -albumit

Anki: Niin kauan kuin tää kestää saa
Tutustuin artistin tuotantoon, kun sain kesällä ystävältäni lahjaksi Anki Lindqvistin kokoelmalevyn. Olen ollut lahjasta sanoin kuvaamattoman kiitollinen. Ihanan moniulotteista äänenkäyttöä.

Oumou Sangare: Oumou
Ilahduttava ja voimakas malilainen laulaja /lauluntekijä. Kuuntelen tätä usein, kun kaipaan kauas pois.

Björk: Vespertine
Ystäväni psykoanalyytikkoisä sanoi, että voisi määrätä tämän levyn kuuntelua masennuksen hoitoon. Ymmärrän miksi.

Puppa J.: Oi Aikoja!
Uugee-mestariteos, jonka tekijä on vaikuttanut merkittävästi elämääni.

Miles Davis: Sketches of Spain
Meditatiivinen ja mystinen levy, jota olen kuunnellut enemmän kuin mitään muista levyistäni (Kaija Koon ja Lefan jälkeen).

Teksti: Anna-Maria Talvio