Elojazz: Nuoren into vei terän vanhalta kyvyltä

Jaa Facebookissa

Oulun Elojazzien lauantaipäivän bändikattaukseen kuului nuoria kykyjä ja vanhoja konkareita. Lauantaina kävikin niin, että nuorista soittajista koostuva Jo Stance oli positiivisin yllättäjä Aittatorin konsertissa, vaikkei Heikki Silvennoinen Band yhtään taidossa hävinnytkään nuoremmilleen.

Oulun Elojazzien festivaalialue täyttyi hiljalleen yleisöstä viileästä ja pilvisestä säästä huolimatta. Oulussa 23. kertaa järjestettävät festivaalit keräsi sekä nuoria että varttuneempia jazzin ja bluesin ystävistä ja herättäen luottamusta perinteisemmän musiikin säilymiselle.

Konsertti-illan avasi Ricky-Tick Recordsin riveistä koottu Ricky-Tick Big Band, jonka ohjelmisto koostui vauhdikkaista ja ajoittain lattarihenkisistä instrumentaaleista. Yhtye soitti jouhevasti Valtteri Pöyhösen vetämänä, joka konsertin alkupuolella ajoittain soitti vuoroin pianoa ja kitaraa savuke suupielestä roikkuen.

Rennosta asenteesta huolimatta Ricky-Tick Big Band ei saanut yleisöä täysin syttymään, mihin osaltaan lienee vaikuttanut hiljaiset välispiikkaukset ja lähes olematon yleisökontakti. Svengiä ei yhtyeeltä kuitenkaan puuttunut, ja paikoitellen yleisökin tanssahteli lattarirytmien tahdissa.

Jo Stance, jossa solistina toimii useammastakin paikasta tuttu, upeaääninen Johanna Försti, sai yleisön puolelleen hyvin nopeasti. Rumpali Teppo Mäkysen kanssa yhdessä kasatun yhtyeen ohjelmisto koostui Jo Stancen debyyttialbumin kappaleista jotka yhtye esitti vauhdikkaasti ja taidolla saaden yleisönkin tanssimaan, jopa istumapaikkojen vanhemman yleisön.

Nuoressa Förstissä onkin lupausta, löytyyhän hänestä sekä taitoa että lavakarismaa ja muu yhtye soitti nuoren solistinsa innoittamana ja soittajat heittäytyivät sooloilemaan kukin vuorollansa.
Förstin tulkinta tuo mieleen mustat soul-kuningattaret kuten Aretha Franklin, mutta hän toi myös esiin herkemmän puolensa tulkitessaan kauniisti itse kitaralla säestäen Eva Cassidy-henkisen balladin.

Heikki Silvennoinen Band vastasi illan monipuolisimmasta musiikkikattauksesta soittaen sekä hitaampaa että nopeaa bluesia, rockia ja välillä jopa reggaeta. Viime vuonna levyn julkaisseen Silvennoisen omat vaikutteet nousivat vahvasti esiin settilistasta, joka sisälsi Clapton-lainoja ja Q.Stone-bändin ohjelmistoa useammankin kappaleen verran.

Setin puolivälin tienoilla kajahtanut I Shot The Sheriff innosti yleisön villeimpään elehdintään, muuten yleisö kuunteli keskittyneesti koko konsertin ja jopa pitempien soolojen läpi. Bändin yleissoundi oli vahvasti kitaravetoinen ja sekä Silvennoinen että Jarmo Nikku hoitivat tonttinsa mallikkaasti, mutta yhtyeen kosketinsoittajaa Okke Komulaista ei päästetty edes sooloilemaan kappaleiden aikana ja harmillisesti hänen soittonsakin hukkui kitaravallin alle mikä oli sääli.

Kosketinsoittimien hukkumista miksauksessa lukuun ottamatta soittimien balanssi oli erinomainen eikä muita puutteita miksauksessa saattanut huomata koko illan aikana.

Teksti ja kuvat: Jaakko Ahlstén

Elojazz 6.8.2011: Ricky-Tick Big Band, Jo Stance ja Heikki Silvennoinen Band