Budapestin mahtifestarilla kansat kohtaavat – Szigetissä juhlitaan parhaillaan helleaallossa

Sziget, Budapest 10.–17.8.2015 – Osa 1, alkutunnelmat
Jaa Facebookissa
Kuva: Matti Komulainen

Sziget on tänäkin kesänä Euroopan suurimpia kulttuuritapahtumia. Unkarin pääkaupungin Budapestin Óbudansaarelle odotetaan yli 400 000 kävijää viikon aikana. Kansainvaellusta kirvoittaa uskomattoman laaja ohjelma. Alt-J:n, Robbie Williamsin ja Enter Shikarin kaltaisten bändien lisäksi kymmenillä estradeilla riittää ohjelmaa sirkuksesta teatteriin, peleistä elokuviin ja tanssista designiin.

Teksti ja kuvat: Matti Komulainen

Robbie Williams sai kunnian rikkoa Szigetin aiemman päiväennätyksen lipunmyynnissä maanantaina. Keskelle Tonavaa sijaitsevaan saareen lipui festarin aloituspäivän mittaan kaikkiaan 80 000 ihmistä, joista valtaosa pakkautui päälavan läheisyyteen ihmettelemään brittitähden Let Me Entertain You -kiertuespektaakkelia.

Szigetin festivaalialue on koristeltu näyttävästi
Szigetin festivaalialue on koristeltu näyttävästi

Kaupungin keskeinen sijainti lisää tietysti Szigetin vetovoimaa. Esimerkiksi Suomesta matka taittuu reilussa parissa tunnissa, mikä on vähemmän kuin monille kotimaisille festareille pyrkimiseen kuluva aika. Hinnoittelu kirii houkuttelevuutta. Varhaisherännyt saa viikon rannekkeen reilulla parilla sadalla eurolla, ja festivaalin alettuakin koko ohjelma rokottaa kukkaroa vain viitisen kymppiä enemmän. Szigetin yleisöjakautuma on asettunut tasasuhteeseen paikallisten ja ulkomaisten kesken. Moni Budapestin kävijä hankkii päivälipun, joka maksaa kuusi kymppiä, paitsi aloituspäivänä, jolloin Williamsin läsnäolo kiri tiketin hinnan vitosen ylemmäs.

Joka tapauksessa Williams aiheutti Szigetin aloituspäivänä kovimman kuhinan. Massa hytkyi yhtenä ameebana entisen poikabänditähden – kuten Williams esitteli itsensä ironiaa peittelemättä – lyödessä tahtia,.

Robbie Williams tarjosi alku-Szigetin isoimman shown
Robbie Williams tarjosi alku-Szigetin isoimman shown

Let Me Entertain Youn ja Rock DJ:n starttaamassa show’ssa Williams sokeroi hittinsä ujuttamalla niihin pätkiä muiden teoksista. Illan mittaan Come Undonen ja Millenniumin kaltaisiin biiseihin uitettiin muun muassa U2:n I Still Haven’t Found What I’m Looking For, Lorden Royals ja Jay-Z:n 99 Problems yllättävän sujuvasti. Queen-coverit kuten We Will Rock You täydensivät palettia, samoin kuin 1960-luvun brassifillien upottaminen saundiin sinne tänne.

Sitaattilainat heruttivat tietysti muiden luomuksiin perustuvia hyviä fiiliksiä mutta Williamsin pokka piti. Porukkaan ketkuttelu upposi sellaisenaan eikä massaa tuntunut haittaavan, että yhden miehen jukeboxhan siellä lavalla pauhasi. Williamsilla itsellään näytti olevan hauskaa niin ikään – välispiikissään hän muun muassa tiivisti uransa erään poikabändin jälkeen useisiin katkaisuhoitokäynteihin megatähdeksi nousun lomassa.

Paikalliset iskussa

Robbieta yllättävämpää soittoa tarjosivat paikalliset isoiset Ocho Macho ja Irie Maffia, joilla tuntui kummallakin olevan poltetta karibialaisiin rootseihin skasta ja reggaesta dancehallin kautta räppiin. Sekoitteet toimivat iltapäivän 34-asteisessa porotuksessa yleisöön, joka tanssahteli yrtin tuoksuisessa jamaikalaisessa kelissä tunnelman kiriessä kohti stratosfääriä.

Ocho Machon ska-sekoitus tanssitti +34°C helteessä.
Ocho Machon ska-sekoitus tanssitti +34°C helteessä.

Paikallisohjukset ampuivatkin parastaan kunniapaikalla päälavalla. Ocho Machon lihaksikas ska-vetoinen nikkailu oli loistavaa paahdepäivän musiikkia. Sointia oli maustettu yhtä lailla karibialaisella eksotiikalla kuin balkanilaisella slivovitsa-yllytyksellä, joten toimihan tuo.

Irie Maffian reggaen, dancehallin, socan ja muiden retrotyylien ohella ilonpitoa vauhdittivat puolestaan raskaamman sarjan rock, punchline-rap ja elektroninen tanssimusiikki. Orgaanisen bigbandin ghanalaissyntyinen solisti Sena Dagadu osoitti pelisilmää bongaamalla yleisön liehuttamista lipuista muun muassa Suomen värit ja vetämällä siitä johtopäätöksen, että koko maailma oli nyt paikalla. Pahasti ei laulaja erehtynyt, onhan Szigetiin tavannut viime vuosia saapua juhlijoita meiltäkin isoin joukoin.

Irie Maffian roots-kiehutus kuumensi Szigetissä maanantaina.
Irie Maffian roots-kiehutus kuumensi Szigetissä maanantaina.

Telttaleirien tiheydestä päätellen valtaosa viikkorannekkeen hankkineista oli leiriytynyt hyvissä ajoin. Mikäli pystyy välttämään kiusausta lähteä sukkuloimaan ympäröivään Budapestiin, Tonavan keskellä eletään viikko aivan omassa maailmassa, jonka pyörittämisestä vastaa kaikkiaan noin 8000 ihmistä.

Kuhinan keskellä yksi saaren leppoisimmista paikoista oli pohjoiskolkan Sziget Beach. Siellä hengailtiin rantatunnelmissa viereisen Chill Gardenin täyttyessä uneliaasta porukasta, jolle levymikot tarjoilivat tunnelmaan sopivaa leijuntaa.

Alue sinänsä oli nytkin nähtävyys. Isolla budjetilla paikalle on rakennettu yhtä lailla puisten rakennelmien ja keinujen lisäksi muun muassa huikea valaistus, joka vaihtelee puita kiertävistä valoköynnöksistä sateenvarjoihin, lyhtyihin ja ilmaan ripustettuihin lampunvarjostimiin. Koristelu on kekseliästä ja helpottaa liikkumista, sillä erilaiset teemat jäävät mieleen ja auttavat sukkuloidessa kiireesti lavalta toiselle.

Vaihtoehtoja tarjolla

Tänä vuonna Sziget kurkottaa ulospäin bittiavaruuden kautta: kymmeniä konsertteja hoidetaan yleisölle YouTube-kanavan kautta livestreaminä. Festari on kuitenkin yhteisöllinen elämys, jolle ei ole korvaajaa virtuaalimaailmassa. Niinpä massat rynnivät Szigetiin jälleen tänä vuonna.

Isoimmalla kirjasimella on painettu ohjelmaan Williamsin ohella EDM-aktit. Szigetissä niitä tarjoiltiin alkuviikosta Colosseumin tyyppisten vanhojen hotspotien lisäksi uudella Telekom-areenalla sekä useissa muissa ohjelmapisteissä.

Toisenlaista tekemistä edustivat tribuuttibändit, joille oli pyhitetty nimikkolava. Kattaukseen kuuluivat muun muassa Arctic Monkeys Tribute by Confuse a Koala, Basket Case Tribute to Green Day, Hollywood Rose – Guns’N’Roses Tribute Band, Jimi Hendrix Memorial Band, Marley 70 – Bob Marley Tribute by Ladánybene 27, Rage Against the Machine Tribute by Subscribe ja Queen Unplugged Project.

Yllätyksiä riitti muillakin saroilla. Fidelio Classical & Jazz Stagella soi nimenmukainen etabloituneempi ilmaisu, tango-mestari Astor Piazzollasta oli sovitettu ooppera, Unkarin elokuvasäätiö tarjosi yhdeksän unkarilaiselokuvan sarjan Sziget Movies ja festivaalilla vieraili tanssiryhmiä planeetan ääristä, kaukaisin Arum Melati Indonesian Dance Group.

Szigetissä pääsee myös pelaamaan
Szigetissä pääsee myös pelaamaan

Jos vieläkin jäi kaipaamaan Monty Pythonin hengessä ”jotain aivan muuta”, saattoi poiketa valoluolasto Luminariumiin, rauhoittua joogaamaan, etsiä sisäistä picassoaan ArtZonessa, eksyä I Ching -labyrintissä tai istuutua Game Land Hubiin, jossa kokoontuivat pelihimoiset tikkahaista rubikinpyörittelijöihin ja lautapelikunkkuihin. Magic Mirrorin ”heteroystävällinen queer-tapahtuma” puolestaan tiukkui elokuvia, varieteeta, kabareeta ja seminaareja laajalla skaalalla.

Periferia pesee Lontoon?

Musiikkipaletissakin riitti valittavaa. Valtavassa tarjonnassa on tietysti se kääntöpuoli, että päällekkäisyydet ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus – kiinnostavia akteja tuntuu tapahtuvan koko ajan joka puolella. Ei kun valitsemaan siis.

Alkufestivaali tiukkui kovia brittinimiä, kuten Florence + the Machine, Jungle, Alt-J ja Enter Shikari, joiden keikkoja tuntui yhdistävän innokkuus dramatisoida ääni-ilmaisu teatraalisilla eleillä ja kirjaimellisesti häikäisevällä valoshowlla. Niiden rinnalla vaikkapa ranskalainen Babylon Circus tuntui maanläheisyydessään virkistävältä. Bändi pompotti kuten Negresses Vertes tai Mano Negra aikoinaan – rähäkkä ripaska puhaltimineen ja lyömäsoittimineen pauhasivat solistin tukena. Gallialainen global-local-kiehutus oli kaikkineen värikäs paketti, joka nosti porukan A38-teltan kattoon ja ylikin.

Boban i Marko Markovic Orkestar pompotti balkaninmalliin
Boban i Marko Markovic Orkestar pompotti balkaninmalliin

Serbialainen Boban i Marko Markovic Orkestar otti maailmanmusiikkilavan haltuun vieläkin sähäkämmin. Kymmenikkö oli niin kovassa huudossa, että puinen tanssitasanne lavan edessä ei riittänyt alkuunkaan, vaan porukkaa polkkasi pitkin tannerta pölyn noustessa kuin spagettiwesternissä.

Rumpalilla, lyömäsoittajalla ja haitaristilla täydennetty puhallinorkesteri tuuttasi täysveristä Balkan-hurmosta ja ripotteli soittoon viinaksien kulutusta lisääviä kannustushuutoja. Tanssivassa porukassa näkyi läpileikkaus Szigetin koko yleisöstä irokeesiharjaksisesta punkkarista serbialaiseen kansanpukuun sonnustautuneeseen nuoreen mieheen ja vielä nuoremmista bilehiletytöistä harmaaviiksisiin herroihin, jotka tanssittivat daamejaan arvokkaasti pukua rypistämättä.

Esimerkiksi Enter Shikarilla ei ollut mitään sanomista sen rinnalla, vaikka sinänsä isoiskuinen ja bassopään musertavuutta korostava rytke kiehutti A38-teltta-areenallista miten tykkäsi. Osasyy kipinän tarttumisen vaisuuteen juontui keikkapaikasta, joka on Szigetin ikävimpiä: A38 on pitkä katettu tila, josta ei meinaa nähdä lavalle valtavien ravintolarakennelmien vuoksi kuin aivan edestä, minne taas on mahdoton sulloutua ellei ole kärkkymässä paikkaa ajoissa. Tappohelteissä valinta kohdistuikin muihin kuin sisätiloihin jalkojen kiskoessa kuin omatahtoisesti taivasalle chillailemaan.

Onuka säväytti elektrollaan
Onuka säväytti elektrollaan

Alkufestarin iskevin kokoonpano saapui Szigetin Eurooppa-estradille Ukrainasta. Onuka, hopeisiin avaruusasuihin sonnustautunut naistrio miesvahvistuksin, loi persoonallista elektroa, joka soi ilman ilmeisiä viitteitä sen paremmin alan ikonisiin pioneereihin kuin nykytrendeihin. Omintakeinen no-wave-tykytys maustettiin akustisilla instrumenteilla, muun muassa lyömäsoittimin, ja hyväntuulinen esiintyminen koukutti kentällisen tanssimaan ja kannustamaan. Sähäkkä show sytytti, ja nelikko vaadittiin uudelleen lavalle peräti kahdesti. Ilmankos Onuka näytti vilpittömän ihastuneelta vastaanottoon. Onukalle voisikin kuvitella löytyvän yleisöä laajalti kotimaan ulkopuolellakin koetun perusteella.

Uutta sirkusta

Moderni sirkus on monikulttuurista Szigetiä parhaimmillaan. Unkarilainen Grotesque Gymnastics tarjosi Cirque du Szigetin ensi-illassa kahden naisen ja kahden miehen esityksen parisuhteen dynamiikasta ja kipupisteistä täpötäydelle teltalliselle.

Oravanpyörä unkarilaisittain, eli Grotesque Gymnastics lavalla
Oravanpyörä unkarilaisittain, eli Grotesque Gymnastics lavalla

Teoksessa yhdistettiin teatteria, tanssia ja akrobatiaa tunteita korostaen ja arjen tahattomasta komiikasta tinkimättä. Pohjoismaisen kokijan silmään iski sukupuolten välisen vastakkainasettelun jyrkkyys – liekö unkarilaisia machompaa kansaa koko mantereella?

Sirkuksen näytöskauden avauksen kirkkain komeetta leiskui Szigetiin Tsekeistä. Kansainvälisessä kokoonpanossa Cirk La Putykassa on mukana myös suomalainen sirkusammattilainen Teemu Virtanen sekä kaksi amerikkalaista, joista toinen on työskennellyt Cirque du soleil’ssa.

Cirk La Putyka yhdistää sirkuksessaan hauskan jännittävään
Cirk La Putyka yhdistää sirkuksessaan hauskan jännittävään

Putykan kimarassa nähtiin täpäriä tilanteita, teltan kattoa hipovaa akrobatiaa sekä klassista klovneriaa ilman kliseisiä sirkusmeikkejä. Esitys vetosi paitsi huippuluokan ammattitaitoisilla suoritteilla, myös räävittömän hauskalla toteutuksella.

Ison ensemblen hersyvä komiikka räjäytti katsomon nauruun useaan otteeseen. 15 vuotta sirkusta työkseen tehnyt ja monissa muissakin kansainvälisissä sirkusryhmissä kouliintunut Virtanen esitti omana osuutenaan Risk-numeron, jossa hän temppuili suuren metsästysveitsen ja pallojen kanssa trampoliinilla pomppien.

Katsomossa hiki virtasi, ja mieleen tulikin, miten ihmeessä esiintymisasuhin pyntätty sirkusväki selviytyi fyysisesti vaativista ponnistuksistaan pyörtymättä.