Syvä suomalainen Liekki

Jaa Facebookissa

”Äh, ei minulla mitään tekstejä ole”, kertoo Liekin kitaristi-vokalisti-säveltäjä-sanoittaja Janne Kuusela kysyttäessä onko hänellä paljonkin lyriikoita varastossa. Studiossa työskennellessä mies lauloi lyriikat omasta päästä.

” Mitään muistiinpanoja ei ollut. Kaikki sanat ovat muistissani”, kertoo Kuusela.

Awobbobalobaabalobbamboom. Liekki on pitkästä aikaa suomalainen orkesteri joka lähestyy – tiedostaen tai tiedostamattaan – rock´n rollin syvimpään olemukseen kuuluvaa lyriikan ja musiikin yhteiseloa, jossa sanoitukset toimivat yhtenä instrumenttina toisten joukossa tukemassa kokonaisuutta.

” Ryhdyimme miettimään asiaa vasta, kun ihmiset alkoivat kysellä mitä biiseissä oikein lauletaan”, selvitää yhtyeen basisti Teemu Soininen.

Liekin tekstien tutkimisesta näyttääkin kehittyneen pienoinen kansanliike. Mitä ihmettä ne tarkoittavat Tuomitun tiellä? Mikä ihmeen raja piirretään ja kenen taa? Näyttää siltä, että monet kansalaiset kuuntelevat Liekkiä otsa rypyssä ja yrittävät saada sanoihin jonkinlaista logiikkaa.

” Niin, kyllähän se on ymmärrettävää”, hykertelee Janne Kuusela.

” Teen biisini sähkökitaralla, johon ei ole kytketty virtaa. Sanat tulevat samalla enkä jää niitä paljoa pohtimaan. Jos ne sopivat biisin tunnelmaan, niin ne myös jäävät siihen.”

Niinpä Liekin levyllä kuullaankin monia lyriikoita, jotka ovat niitä sanoja, joita Kuuselan mieleen juolahti biisiä tehdessä. Hän rallattelee biisit treenikämpällä bändille, joka päättää onko biiseistä aineksia pitemmälle.

” Kuulemme kyllä nopeasti onko biisistä Liekin sävelmäksi”, täsmentää Kuusela.

Riemukkaasta tajunnanvirtametodistaan huolimatta Liekissä näyttää olevan jotakin syvempää kuin normaalissa Suomirokkibändissä. Yhtyeen biisit kestävät kuuntelua – ne jopa paranevat viikkojen ja kuukausien vieriessä.

” Olemme löytäneet niistä jonkinlaisen lohduttavan peruselementin. Lisäksi niissä on suomalaista mollia, vaikka ne eivät menisikään mollissa”, tuumii Kuusela.
Lähes mestariteosluokkaan yltävää Rajan piirsin taa –kiekkoa ryhdyttiin aluksi tekemään tuplalevynä. Pian yhtye kuitenkin totesi, että yhteen levyyn tiivistettynä biisit toimivat paremmin.

Ja kun levy ilmestyi, oli reaktio poikkeuksellisen ylistävä. Tekstien kummastelun ohessa yhtyettä verrattiin mm. Pekka Strengiin ja – ööh – Kasevaan.
” Niin, Strengiin tutustuimme vasta kun levy oli ilmestynyt”, toteaa Kuusela.

Hän kuitenkin myöntää pop-vaikutteet, jotka tulevat Undertonesilta, Buzzcocksilta, Beatlseilta ja Byrdsiltä. Lisäksi mies tunnustaa kuunnelleensa progeaikojen Genesistä.

” Tälle levylle tein monta biisiä capon kanssa. Se auttoi monen biisin syntyyn. Seuraavaksi ajattelin tehdä biisejä särkijän kanssa. Sähköä en kuitenkaan käytä sävellystyössäni”, täsmentää Kuusela.

Mutta onko hän oivaltanut taivaltavansa lyyrikkona samoja polkuja kuin Little Richard, Bob Dylan ja John Lennon aikaisemmin?
” Minä teen vain biisejä”, toteaa hän vaatimattomasti.