Kotimaisen progen kaksi suurta olivat Tasavallan Presidentti ja Wigwam. Pressa erottui aikalaisistaan jazzsävytteisellä rokilla. Sen keulahahmona soitti kitaramestari Jukka Tolonen. Wigwam progeili puolestaan popimmalla tyylillä, jota maustoi blues. Se versioi jopa Sibeliusta. 70-luvulla kaikki tuntui olevan mahdollista.- Se oli itsensä toteuttamista vaihtelevalla menestyksellä, aivan kuten nykyäänkin, muistelee Suomi-progen nestori Esa Kotilainen, joka tuolloin soitti molemmissa bändeissä. Kotilainen otti ensimmäisenä suomalaisena rockmusiikkona käyttöön Moog-syntetisaattorin ja muita uusia kosketinsoittimia. – Jotkut saattoivat alkuun vähän oudoksua niitä, mutta enimmäkseen niistä innostuttiin. Vuonna 1977 Kotilainen julkaisi Ajatuslapsi-nimisen soololevyn. Siinä seikkaillaan atonaalisen elektronimusiikin ja ambientin maailmoissa. Omaperäisyydellään se on saavuttanut klassikoaseman. Nykyprogeen Kotilainen toivoisi entistä rohkeampia soundillisia irtiottoja. Se tuottaisi uuden musiikillisen ajattelutavan. Niin tehtiin myös 60-luvulla, kun etsittiin progen ydintä.
Yksi esimerkki tällaisesta kokeilevuudesta on 1991 perustettu Circle-yhtye. Sen soundissa elää saksalaisen ”krautrokin” -henki. Siinä kollektiivisella soitolla saavutettu hypnoottisuus on tärkeämpää kuin yksittäisten soittajien soittotekniikka. Suomalaisessa progessa onkin aina panostettu enemmän vahvaan tunnelmaan kuin tekniikalla briljeeraamiseen. Suomi-proge tunnetaan maailmalla, ja on varmaa, että maine vain paranee, sillä niin mielenkiintoisia uusia bändejä on alalla.
Lue koko juttu uudesta Rytmistä – ilmestyy torstaina 18.6.
