Rytmi-lehti 70 vuotta (1934-2004) – Osa 1

Jaa Facebookissa

Cecil H. Backmansson ja iloinen 30-luku

Vuonna 1934 ilmestymisensä aloittanut Rytmi on amerikkalaisen Down Beatin ja ruotsalaisen Orkester Journalenin ohella yksi maailman vanhimmista julkaisuista alallaan. Rytmin 70-vuotisen taipaleen kunniaksi lehden vaiheet käydään läpi sen tämänvuotisissa numeroissa: vuosikymmen per lehti.

Katsauksen on koonnut Matti Poijärvi, joka on aktiivisesti ollut mukana Rytmin vaiheissa 1960-luvulta lähtien ja joka toimi lehden päätoimittajana vuosina 1991-1999.

Ravintola- ja tanssilavakulttuuri olivat 1930-luvulla voimissaan Suomessa. Kun kieltolaki kumottiin vuonna 1932, huvittelunhaluiset ihmiset kokoontuivat sankoin joukoin ravintoloihin nauttimaan musiikista, tanssimisesta ja yhdessäolosta sekä laillisista viinaksista ”kovan teen” sijasta. Ei ihme, että vanha kansa onkin muistellut kyseistä vuosikymmentä ”iloisena 30-lukuna”. Silloiset seurapiirit viihtyivät Helsingin ohella erinomaisesti myös tunnelmaltaan kansainvälisessä Viipurissa.

Tanssimuusikoilla ja -orkestereilla oli noina aikoina kovasti kysyntää ja tästä syntyi myös tarve harjoittaa järjestö- ja tiedotustoimintaa.

”Rytmimuusikerien” yhdysside

Vuoden 1934 huhtikuussa perustetun Rytmi-lehden tarkoituksena oli alkuvaiheessaan toimia rytmimuusikoiden, ”rytmimuusikerien” yhdyssiteenä sekä ammatti- ja propagandajulkaisuna. Lehden perusti monitoimimies, puoliammattilaismuusikko Cecil H. Backmansson kumppaneineen. Ensimmäinen numero ilmestyi huhtikuussa 1934.

Rytmin alkutaipaleella Backmansson esiintyi lehden tekijäluettelossa toimitusjohtajana, ensimmäisenä päätoimittajana mainittiin V.A. Väisänen. Tehtävää ehti hoitaa myös K. K. Katajainen -niminen henkilö. Backmansson itse otti sitten tittelin haltuunsa loppuvuodesta 1937. Alkuvaiheessa remmissä olivat mukana myös herrat C.A. Nycio (filmi- ja yleiset asiat), B. Gröndahl (teknillinen johtaja) ja H. Bergström (ilmoitusasiat). Toimituksen ensimmäinen osoite oli Kaisaniemenkatu 7. Tekijöiden ilmoituksen mukaan lehden levikki oli parhaimmillaan jopa 12 000 kappaletta, mikä silloisessa mediailmastossa on saattanut jopa olla mahdollista.

Alkuvaiheen numeroissa oli tunnettujen muusikoiden kirjoituksia. Mm. Ivan Putilin kertoi kitaran historiasta ja Eugen Malmsten opasti sarjamuotoisessa kirjoituksessaan kanssa-muusikoitaan ”hotin” soittamisen saloissa.

Lehti puolusti muusikoiden asemaa ja oikeuksia merkittävimmän silloisen työnantajatahon eli ravintoloitsijoiden suuntaan. Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon, että kaikissa vuoden -34 numeroissa oli kannen pohjana sama kuva, vain värisävyä oli vaihdeltu.

Rytmin historialle varsin luonteenomaiset kaksoisnumerot otettiin käyttöön heti ensimmäisenä vuotena, joulunumerossa oli merkintä Rytmi 7-8/1934. Sivuja lehden alkuaikojen numeroissa oli 12-18. Irtonumero maksoi 5 mk ja vuositilaus 50,-.

Alkuvaiheen ilmoittajia olivat mm. Suomen Radiohuoltotyö, Asko ja Trower Whisky. Muotia tuotiin myös esille: ”Joukko tunnettuja taiteilijoita teettävät tyylikkäät pukunsa J. Halme’n räätälinliikkeessä”.

Joulunumerossa luvattiin pontevasti, että vuonna 1935 ilmestyy 12 numeroa. Moista ihmettä ei sitten kylläkään päässyt tapahtumaan – eikä ole tapahtunut koko lehden historian aikana, vaikka vastaavanlaisia kunnianhimoisia lupauksia on aina silloin tällöin annettu…

Rytmin Radiopojat

Cecil Backmansson edisti aikanaan rytmimusiikin asiaa ilmeisen laaja-alaisesti. Hän mm. perusti vuoden 1934 lopulla Rytmin Radiopojat (Rytmi-Pojat) -nimisen orkesterin – osittain varmaankin tukemaan lehden toimintaa. Kokoonpanon avulla hän onnistui ujuttamaan big band -musiikkia Yleisradion ohjelmistoon. Orkesteri esiintyi Eugen Malmstenin johdolla.

Vuoden 1935 ykkösnumerossa (12 sivua) esiteltiin mm. Georg Malmstenin sovitusmateriaalia ja Tommy Tuomikoski antoi ”Neuvoja saxofonin kunnossapitämiseksi”. Kakkosnumeron pääkirjoituksessa oli aiheena ”Muusikerien uusi palkkatariffi”.

Vuoden 1935 kolmosnumeroa saatiinkin sitten odottaa loppuvuoteen saakka ja toimitus antoi pahoitellen meriselityksen, missä kerrottiin, miksi lukijat olivat joutuneet odottamaan lehteään miltei _ vuotta. Aika- ja rahapula olivat selityksiä, jotka ovat sitten toistuneet liikuttavan samankaltaisina kautta lehden koko historian…(kuulostaa niin tutulta – toim.huom)

Uskoa tulevaisuuteen antoi kuitenkin mm. se, että edelleenkin vahvasti toimiva Levytukku Oy oli saatu mukaan Rytmin tukijoukkoihin – sekä ilmoittajaksi että jakelijaksi.

Väinämöisenkadulle siirtyneen toimituksen aukioloajaksi mainittiin kohtuullinen klo 18-19. Päätoimittajan nimeä ei tässä numerossa erityisesti ollut sanottu. Kustantajaksi ilmoitettiin Rytmi ry.

Vuoden 1936 numeroissa melkoinen osa palstatilasta oli täytetty nuotti- ja sovitusnäytteillä.

2/36-numeron kansikuva ja -juttu olivat Harmony Sisters -lauluyhtyeestä.

Cecil Backmansson mainittiin lehden toimitusjohtajaksi ja julkaisijaksi.

Mystinen katkos

Vuoden 1937 joulunumerossa Rytmin julkaisijaksi mainitaan Rytmimuusikeriyhdistys, joka oli perustettu ainakin jollain tasolla toimimaan Muusikkojen liiton yhteydessä.

Tekijöillä tuntuu tuossa vaiheessa olleen henki päällä. Rytmin levikin kerrottiin nousseen huimasti lehden perustamisesta lähtien, uusia artikkelisarjoja luvattiin aloittaa jne. Lehden ilmestyminen loppui kuitenkin siltä erää tähän numeroon kuin veitsellä leikaten. Tämä tuntuu aika mystiseltä, sillä Rytmimuusikeriyhdistys ja Backmansson toimivat vuonna 1938 varsin aktiivisesti järjestämällä mm. Edgar Hayesein orkesterin kiertueen Suomessa. Lehden lopettamisen on arvioitu johtuneen mm. työvoimapoliittisista syistä ja kahnauksista Muusikkojen liiton kanssa. Backmanssonin aloitteesta tapahtunutta ulkolaisten muusikoiden liikkumista Suomen markkinoilla ei katsottu hyvällä (J-P, Vuorela, Rytmin 50-vuotisjuhla- numero/1984).

Jatkuu seuraavassa numerossa!

Teksti: Matti Poijärvi