Rytmi-lehti 70 vuotta (1934-2004)

Jaa Facebookissa

Poikkean tämän historiikkikatsauksen 1950-lukua käsittelevässä osassa vielä hetkeksi vuoden 1949 ykkösnumeroon, missä Rytmin tekijäjoukko Cecil H. Backmansson, Paavo Einiö ja Johan Vikstedt linjasi pitkän ilmestymiskatkon jälkeen lehden tulevaisuutta.

Siinä myös muisteltiin Rytmin 30-luvun vaiheita sekä senaikaisen musiikkielämän kehitystä. Vaikka Rytmin perustaja Cecil H. Backmansson olikin tässä vaiheessa jo siirtymässä takamiehen rooliin, hänen vaikutuksensa – ja vanhat traumansa – näkyvät selkeästi myös tämän uuden jakson alussa. Pitkässä pääkirjoituksessa rutataan vanhasta muistista Muusikkojen Liittoa ja ennen kaikkea sen ulkomaalaispolitiikkaa. Vähän niinkuin tätä 12 vuoden ilmestymistaukoa ei olisi ollutkaan…

Backmanssonhan oli vankka työmarkkinamies, joka ajoi rytmimuusikoiden asiaa sekä suurimman työnantajaryhmän eli ravintoloitsijoiden että Muusikkojen Liiton suuntaan.

Paavo Einiö, joka oli ottamassa Rytmin ohjia käsiinsä, suhtautui asiaan enemmänkin bisnesmiehen näkökulmasta. Sanon tämän väheksymättä lainkaan Paven kiinnostusta rytmimusiikkia ja sen edistämistä kohtaan. Einiö ryhtyi rakentamaan varsin toimivaksi osoittautunutta levy-yhtiö-konserttitoimisto-musiikkilehti -kolmijalkaansa, jonka – mitä ilmeisimmin – heikoimpana lenkkinä Rytmi eleli aina vuoteen 1966 saakka.

Virallisesti Einiö esiintyi päätoimittajana ensimmäisen kerran vasta 4/51-numerossa. Samasta numerosta lähtien Johan Vikstedt oli lehden toimitussihteerinä vuoden -55 kakkosnumeroon saakka. Siitä alkoi parin vuoden mittainen toimitussihteeritön kausi, minkä päätti Olli Hämäläisen (Häme) tulo mukaan kuvioihin (3/4 -57). 50-luvulla Rytmi ilmestyi kohtalaisen säännöllisesti ja lehti sisälsi varsin laadukasta musiikkikirjoittelua. Pidän erityisesti jakson alkuvaiheen lehdistä. Niistä heijastuu vahva aatteellinen innostus: asioihin otetaan terävästi kantaa ja niitä pohditaan syvällisesti. Lehden avustajakuntaan kuuluivat mm. Åke L. Granholm, Maukka Maunola ja Olli Häme.

Vaikka Rytmi tavallaan elelikin hyvää kautta, helppoa homma ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut. Paavo Einiö kertoo lehden 65-vuotisartikkelissa (Rytmi 6/99):

” Jossakin vaiheessa Olavi Virralla oli pieni offset-paino, missä Rytmiä tehtiin. Joskus lehti myöhästyi viivästyneitten painolaskujen tähden ja loppuvuodesta teimme usein tuplanumeron, koska rahat olivat täysin lopussa.”

50-luvun alun ilmoittajakuntaan kuuluivat mm. Musiikki-Fazer ja Levytukku, joka edelleen toimi lehden pääjakelijana.

Musiikkidebatin kulta-aikaa

Lehden linjasta Einiö toteaa:

” Tuolloin elimme musiikkiväittelyjen kulta-aikaa. Rytmin sivuilla oli tulista kädenvääntöä traditionalistien ja modernistien välillä. Tätä kesti monta vuotta.”
Mainittakoon selvennykseksi edelliseen, että tuolloin keskustelu kävi nimenomaan swing- ja bebop -leirien välillä, ja Rytmin sivuilla viimeksimainittu koulukunta otti tilanteen vahvasti hallintaansa.

Samoihin aikoihin ryhdyttiin pohjustamaan myös konserttitoiminnan käynnistämistä.

” Ennen kuin Rytmi ryhtyi tuomaan ulkomaisia jazztaiteilijoita Suomeen, oli tavallista, että vuokrasimme lentokoneen ja lensimme Tukholmaan seuraamaan jotain merkittävää konserttia, esim. Basietä ja Gillespietä. Koneisiin mahtui n. 30 henkilöä ja suurin osa mukaanlähtijöistä oli muusikoita”, Einiö muistelee.
Vuonna 1953 Suomeen saatiin ensimmäisen kerran Jazz at the Philharmonic -kiertueen konsertti.

Irtohavaintoja lehden sisällöstä

50-luvulla erilaiset kilpailut ja suosikkiäänestykset vakiinnuttivat asemansa Rytmissä. 1/50-numerossa kerrottiin Olli Hämeen ansiokkaan Rytmin voittokulku -kirjan julkaisemisesta.

3/50-numeron sokkotestissä oli uhrina Ossi Aalto ja entinen Swing/Yam-päällikkö Jaakko Furman (Vuormaa) ilmestyi taas mukaan toimituskuntaan.
5-6/50-joulunumerossa taitettiin ankarasti peistä orkesterikilpailujen mielekkyydestä. Tunnetut senaikaiset tanssibändit, mm. Onni Gideon ja Leo Lindblom toivottivat maksullisissa ilmoituksissa hyvää joulua lehden lukijoille. 2/51:ssä kerrottiin kohu-uutinen: ”Prinsessa Elisabeth jazz-konsertissa”.

2/51-numeron pikku-uutisissa kerrottiin, että Metsäradion järjestämässä jenkkasävellyskilpailussa kärkisijat menivät Georg Malmstenille, Åke Granholmille ja Kauko Käyhkölle.

5-6/52 numeron kannessa oli senaikainen sankaripelimanni George Shearing. Hans Westerberg kirjoitti ”swingmusiikin elpymisestä”.

2/53: ”Lionel Hampton Helsinkiin”. ”Minne menet Muusikkojen Liitto”, kysyttiin pääkirjoituksessa.

4/53: ”Vaikeuksia, vain neljä numeroa tänä vuonna”. Vakituisille tilaajille luvataan seuraava vuosikerta puoleen hintaan.

1/54-numerossa Paavo E. marmattaa otsikolla ”Levyherrat äkeinä”. Hän uhkaa, että vain niiden levy-yhtiöiden levyjä arvostellaan, jotka myös ilmoittelevat. Todettakoon, että levy-yhtiöiden ilmoitusten määrä lähteekin selvään nousuun!

2/54-numerosta lähtien (aina vuoden -66 loppuun) Rytmi ilmestyi A-5 kokoisena (”kustannussyistä”, toteaa Einiö).

3/54: ”Neuvostoliitto aukaisee ovensa jazzille”. 4/54:n kannessa muikistelee Frank Sinatra.

Vuonna -55 ilmestyy kuusi Rytmiä, seuraavana vain neljä. Vuonna -57 yritetään taas saada kuutta numeroa ulos, mutta tuloksena on jälleen neljä, joista kaksi tuplanumeroa.

1/58: ”Missä ovat jazzkerhot?”, kysytään tässä 24-sivuisessa lehdessä. Ko. vuoden numeroiden kansikuvissa esiintyvät mm. Terry Gibbs, Eino Virtanen ja Laila Kinnunen. Lehtiä ilmestyy peräti yhdeksän, niistä yksi on tuplanumero.

Vuoden -59 nelosnumerossa Paavo E. epäilee muusikkojärjestöjä jazzvastaisuudesta. 5-6:ssa taas iloitaan: ”Tie on auki”. Tämä johtui siitä, että Willis Conover nauhoitti Suomi-jamit lähetettäväksi maailmalle Voice of Americassa.

7/59:ssä kirjataan Billie Holidayn poismeno, lehden kannessa koreilee Paul Anka.