Rock ja elokuvamusiikki ovat keskeinen osa sitä suunnatonta popkulttuurikaivoa, josta Tarantino ammentaa elokuviinsa. Niinpä uuden Tarantino-elokuvan soundtrack-albumi on aina tapaus, kun sellainen ilmestyy.
”Tottakai siitä saa hyvän fiiliksen, kun omat soundtrackit saavat ylistystä. Musiikki ylipäätään on tärkeä osa leffojani. Minulla on kotona valtava musiikkivalikoima, kokonainen huone täynnä albumeja. Se on vähän kuin pieni levykauppa, olen järjestänyt lätyt genren mukaan. Ja eri elokuvien sountrackeja olen kerännyt kahdeksanvuotiaasta lähtien! Näiden Euroopan promokiertuiden parhaita puolia on se, kun pääsee samalla paikallisiin levykauppoihin. Ostan aina reissatessani paikallisia helmiä”, Tarantino kertoo Rytmille.
”Itse valintaprosessi on aika yksinkertainen: mietin tiettyä kohtausta ja lähes kirjaimellisesti vain sukellan kokoelmaani. Valikoin biisit sen mukaan, kuinka niiden biitti sopii elokuvan rytmiin. Pidän myös siitä, kun kohtauksen visuallisen ilmeen ja musiikin välilä on kontrasti. Ei mitään liian isoa tai hölmöä, mutta pientä säröä. Ja joskus musiikki löytää myös sopivan elokuvan: on paljon hienoja musiikkiklippejä, joita vain odotan pääseväni käyttämään jossain tulevassa tuotannossani”, hän jatkaa.
Tarantino perusti soundtrackeilleen jopa oman levy-yhtiön Lawrence Benderin kanssa. Jean-Luc Godardin elokuvan Bande à part (1964) mukaan nimetyllä A Band Apart -yhtiöllä oli jakelusopimus Madonnan perustaman Maverickin kanssa.
Popin kuningatar ja pulpin kuningas tapasivat Reservoir Dogsin valmistuttua ja Madonna antoi Tarantinolle kappaleen Erotica-levyään omistuskirjoituksella: ”Quentinille – se on rakkaudesta, ei mulkusta”. Teksti viittasi Tarantinon Reservoir Dogsissa esittämään monologiin, jossa tämän hahmo Mr. Brown selittää, kuinka Madonnan kappale Like a Virgin ”kertoo oikeasti tytöstä, joka diggaa jätkistä, joilla on iso mulkku.”
Tuomas Riskala
Maria Kivimaa
Lue koko juttu uudesta Rytmistä – ilmestyy perjantaina 28.8.
