Vesasen työhuoneesta löytyvä kirja paljastaa mitä siellä puuhataan: Sarvas & Velanderin opus Radiotekniikan perusteet vuodelta 1946 on edelleen ajankohtainen opas Vesasen maailmassa. Pajalla on lattiasta kattoon asti kirjava kattaus kaikenlaisia äänentoistoon liittyviä vempaimia, kuten vahvistimia, kaikukojeita ja efektilaitteita. Eräs superkaunis esine on suomalainen nauhurin edeltäjä, Polaris-merkkinen tallennuskoje.
“Olisikohan lankuri sille sopiva nimi”, Vesanen pohtii.
“Äänet nimittäin tallentuvat hiuksenhienolle teräslangalle nauhan sijaan.”
Vesasen tehtävänä on kurkistaa laitteen sisuksiin, ja modifioida sitä omistajan tarpeisiin sopivaksi.
“Teen siihen piuhat liittimineen sisääntulevaa signaalia varten, sekä toisen kaiutinlähdön linjalähdöksi, jotta Polariksen saa yhdistettyä muuhun laitteistoon. Lisäksi yritän saada laitteen mekaanista ääntä vähemmälle.”
Kyseinen “potilas” on tyypillinen Vesaselle, joka korjaa ja huoltaa ääni- ja musiikkitekniikkaa, eli kaikenlaisia soitin- ja studiolaitteita, mikeistä kaiuttimiin. Joukkoon mahtuvat myös hienot ja kauniit putkiradiot. Vesasen työ on varsin luovaa, vaikkakin myös teknistä.
Ääni ja sen tekniikka
Vesanen on lapsesta lähtien purkanut käsiinsä saamiaan vempaimia perehtyäkseen niiden sielunelämään, sillä musiikillisen ja teknillisen maailman symbioosi on aina kiehtonut miestä.
“Enimmäkseen purin kuitenkin omia laitteitani, eli en siinä mielessä ole aiheuttanut vahinkoa muille”; Vesanen hymyilee.
Vesanen opiskeli elektroniikkaa Vallilan ammattikoulussa Helsingissä ja päätyi sitä kautta harjoittelijaksi Pasi Kiviojalle.
“Tein lopputyökseni kitaran putkivahvistimen ja etsin siihen osia. Niitä löytyi Pasilta, jonka luokse sitten jäin harjoittelemaan. Oli hienoa olla mestarin opissa.”
Kivioja onkin yksi syy siihen, että Vesanen on tänä päivänä alan itsenäinen yrittäjä. Miehillä on edelleen eräänlainen keskinäinen YYA-sopimus. Hyvä juttu, sillä näin oppi kulkee sukupolvelta toiselle ja arvokas tieto säilyy.
Analogi vai digitaali?
Kysymys on aina ajankohtainen ja monen mielessä. Vesasen mielestä digitekniikalla on paikkansa äärimmäistä neutraaliutta vaadittaessa.
“Ennen kaikkea sen halpuus ja monessa sovelluksessa verraton kätevyys ovat sen ehdottomia valtteja. Musiikillisesti siinä ei kuitenkaan ole mielestäni mitään kiinnostavaa, ei myöskään huoltajan kannalta.”
Vesanen perustelee analogisen äänen totuuden sillä, että maailma on analoginen, loputtoman moniulotteinen ja aina jossain määrin kaoottinen – kuten luontokin.
“Juuri tämä on osa analogisen äänen ja äänenkäsittelyn yksinkertaista taikavoimaa. Digitaalisessa maailmassa lait ovat läpeensä ihmisen määrittelemiä, mistä johtuen digitaalinen on aina tarkasti rajattua, luonnottoman steriiliä ja musiikillisesti tylsistyttävän ilmeistä. Luovalla alalla myös työkalujen intuitiivisella inspiroivuudella on suuri merkitys.”
Teksti: Anna-Maria Talvio
