Paluu Beatlesin saundiin – Paul McCartney

Jaa Facebookissa

McCartneyn viimeisin studioalbumi, 2001 julkaistu Driving Rain häkellyttää. Macca tuntuu kääntäneen kelloa reilut 30 vuotta taaksepäin: levy kuulostaa beatlen tekemältä vahvemmin kuin yksikään teos bändin hajoamisen jälkeen.

Paul on etsinyt juuriaan hartaasti viime vuosina. Lindan kuolema rintasyöpään 1998 sysäsi Maccan musiikillisen taipaleen alkuun. 1999 julkaistu Run Devil Run koostui vanhoista rockstandardeista, joista Beatleskin ammensi ja joita kierrätettiin jo vuosikymmen aiemmin “venäläisellä albumilla” sekä 1991 ilmestyneellä Unplugged-kiekolla.

Etsikkoudesta kertovista teoksista kunnianhimoisin, sinfoniaorkesterille sekä Kiri Te Kanawan kaltaisille solisteille räätälöity Liverpool Oratorio (1991) taas saatettiin ennenaikaiseen hautaan, sillä levyä ei saatu kaupaksi edes tekijän maineella kohtuullisesta konserttimenestyksestä huolimatta.

Siinä missä popmiljardöörin useimmat soolot ovat harhailleet erilaisten musiikkimaailmojen välillä, Driving Rainin voi kuvitella iskevän Beatles-fanien leiriin täsmällisemmin kuin modernit laseraseet. Levyn aloittavassa Lonely Roadissa Macca yltyy lataamaan laulunsa palkeiden periltä aivan kuten Beatlesin riehakkailla ensilevyillä. Sävellyksissä kuten Riding To Jaipur puolestaan tuoksuu suitsuke ja ilmapiiri henkii muutenkin intialaisiin filosofioihin tutustuneen Fab Fourin lopun aikoja.

Driving Rain ei silti ole mikään menneisyyden pastissi. Levy pikemminkin raportoi mihin kaikkeen McCartney on urallaan ehtinyt. Lopputulos kuulostaa kuitenkin yhtenäiseltä, vaikka Macca ei ollut tavannut levytysbändiä ennen studioon marssimista. Muusikot valittiin kokeneista sessioketuista. Perustrioa Rusty Anderson (kitara), Abe Loboriel Jr. (rummut) ja Gabe Dixon (kosketinsoittimet) täydennettiin jousisoittajilla kahdessa kappaleessa.

Tyhjältä pöydältä aloittaminen on tuttu työtapa McCartneylle jo Beatles-vuosilta. Paluu vanhaan ei johtunut Maccan nostalgiannälästä vaan luovuuden kirvoittamisesta: koska Beatles sai parhaat levynsä aikaan tällä tavalla, miksei se onnistuisi nytkin, Paul tuumi julkisuudessa pitkäsoiton ilmestymisen aikoihin.

” Levyä väsättiin Rubber Souliin johtaneella metodilla ja se sai minut ajattelemaan asioita uudella tavalla. Muistutin itseäni, että olen pohjimmiltani basisti. Vaikka biisit ovat minun, muille muusikoille pitää antaa mahdollisuus esittää omia ideoitaan.”
Läheisin yhteistyökumppani McCartneylle oli oma poika James. Driving Rainin sävelmistä Spinning On An Axis ja Back In The Sunshine Again syntyivät isän ja pojan yhteistyönä. Niistä voi aistia, ettei omena ole kauas puusta pudonnut. Raukeatunnelmaiset näytteet luottavat popmaisiin koukkuihin ja niistä voi kuulla paitsi musiikillisen sukupuun, myös McCartney-juniorin palon moderneihin saundeihin. Itse asiassa James soitti jo Paulin Flaming Piella mutta uuden albumin kappaleet olivat ensimmäinen varsinainen luomistyö yhdessä.

Levyn päättävä Rinse The Raindrops on kymmenminuuttiseksi lyhennetty versio ensimmäisen studiosession päättäneestä puolituntisesta jamista. McCartney pitää kappaletta eräänlaisena muistumana siitä, millaista paloa keikkailunsa jo 1960-luvun puolivälissä lopettaneen Beatlesin kiertueilla oli.

” Innostuin päästelemään tätä biisiä palkeiden pohjasta, annoin palaa kunnolla. Kappaleen raakuus toimii mielestäni loistavasti. Se on vastakohta hyvin harjoitellulle äänenkäytölle, mihin minusta ei ole koskaan ollut. Beatlesin kiertueet koulivat ääneni ja pyrin tässä samanlaiseen jälkeen.”

Hittikiertue Suomeen

McCartney esiintyy Suomessa 04 Summer -kiertueellaan 62. syntymäpäivänsä aattona 17.6.2004. Helsingin Olympiastadionille saapuvat Maccan lisäksi viime turneilla soittaneet Paul ”Wix” Wickens (kosketinsoittimet), Rusty Anderson (kitara), Brian Ray (kitara, basso) sekä Abe Laboriel Jr. (rummut).

McCartneyn edellinen maailmankatselmus käynnistyi vuonna 2002 Yhdysvalloista, Meksikosta ja Japanista. Eurooppaan ulotuttuaan retkue poikkesi myös Moskovassa toukokuussa 2003.
Kieppi herätti tavanomaista enemmän kohua, tekihän Macca uusia ennätyksiä. Katselmuksen Pohjois-Amerikan osuus oli kaikkien aikojen menestyneimpiä rocktuotantoja: 50 konsertin rutistus tuotti noin sata miljoonaa euroa. Osa liikevaihdosta selittyy kalliilla lipunhinnoilla, sillä Macca-elämyksestä sai pulittaa jopa 250 euroa.

Kiertueesta koottiin Back In The U.S. -DVD ja Back In The World -tupla-CD. Kolmetuntinen kuvalevy esittelee Maccan tuotantoa eri vuosikymmeniltä. Kaikkiaan 32 laulua sisältävä ohjelma painottuu nostalgiaa huokuviin ikivihreisiin. CD-paketti tarjoaa vastaavan läpileikkauksen, joskin eri soittojärjestyksessä ja eri konserteista taltioituina versioina.

Mukana on rakastettuja Beatles-helmiä illan aloittavasta All My Lovingista yksin tulkittuun Blackbirdiin. Wingsin 1970-luvun hitit kuten Jet ja Live And Let Die johdattavat mahtipontisempiin tunnelmiin. Tuorein soolotuotanto edustaa puolestaan vähäeleistä ja kauniin melodista McCartneya.

DVD:llä Macca on hyvässä vireessä. Legenda ei museoi teoksia vaan uskaltaa päivittää hittejä sovittamalla niitä hienovaraisesti uudelleen. Yksin moinen suoritus jäisi valjuksi mutta kun ex-beatle saa apua ystäviltään eli verevältä kiertuebändiltä, jälki on yltäkylläistä. Koko komeus on puettu klassiseksi rockdokumentiksi. Toteutus tuo mieleen alan perusteokset Woodstock-filmistä Bob Dylan -dokumenttiin Don’t Look Back. Musiikkiin limitetään autenttista Beatles-hysteriaa vanhoilta uutisfilmeiltä sekä soittajien, kiertuemiehistön ja yleisön kommentteja. Katsoja pääsee kurkkimaan myös Sir Paulin pukuhuoneeseen, kuulostelemaan soundcheckin rockstandardeja ja lentämään tähden siivellä.

Siivet Suomen yllä 1972

Wings poikkesin 1972 kiertueellaan myös Suomessa. Helsingin ohella Wings kaartoi keikalle Turkuun, jossa bändin konserttiin suuntasi Antero Laiho, Ruisrockin perustajaryhmään kuulunut intomieli.

” Olin päässyt armeijasta alkukesästä -72. Pari edellistä kesää oli mennyt pakertaessa Ruissalossa mutta vuodeksi 1972 Ruisrock oli typistetty yhden päivän tynkäfestivaaliksi. Uusi konsepti ei enää innostanut edes toimeentulomielessä, joten lähdin Etelä-Saksaan hyväpalkkaiseen hanttihommaan. Tein Ruisrockin kanssa kuitenkin diilin, että tulen Turkuun kuukaudeksi auttamaan kiireisimpänä festariaikana. Ruisrock pidettiin elokuun 12. päivänä ja olin pelipaikalla hyvissä ajoin heinäkuun loppupuolella. Siihen aikaan Suomi pysähtyi heinäkuussa eikä elokuun alkupuolellakaan ollut kunnon toimintaa. Ilo ja ihmetys oli suuri kun kuulin, että Paul McCartney oli tulossa Turkuun uuden Wings-yhtyeensä kanssa. Beatlesien hajottua Paulilla oli näyttämisen paikka. Wingsin ensimmäinen älppäri ilmestyi vuoden 1971 lopulla ja sai pääsääntöisesti tyrmäävät arvostelut. Erityisesti Paulin vaimoon Lindaan kohdistui melkoista kritiikkiä kritiikittömyydestä.”

” En siis odottanut Wingsiltä kauhean paljon, sillä olin vankasti Lennon-miehiä. Paulista oli jäänyt pikkusievä kuva: loistava melodikko ja aika ajoin ekonomisen tehokas basisti mutta kuitenkin jotenkin särmätön kiiltokuvapoika. En silti epäröinyt hetkeäkään, ettenkö lähtisi konserttiin – olihan se ensimmäinen kerta kun ylipäätään joku ex-beatle vieraili täälläpäin. Irtiottoyrityksistä huolimatta Beatlesin varjo lankesi edelleen Wingsien ylle ja uskon, että iso osa konsertin yleisöstäkin odotti jotain Beatles-tyyppistä kamaa ellei peräti Beatles-lauluja.”

” Yksi syy kiinnostukseen oli myös Wingsin kokoonpano. Bändissä oli huippumies, joka oli syyttä jääneet paitsioon kitarasankarikisassa: alkuperäiseen Moody Blues -kokoonpanoon kuulunut etevä laulaja-lauluntekijä Denny Laine. Rummuissa oli niinikään vankka studiomies Denny Seiwell.”

” Lauantain alkuilta elokuun 5. päivänä oli lämmin ja aurinkoinen. Konsertin piti alkaa Kupittaan urheiluhallissa kello 19. Hyvissä ajoin paikalle oli kerääntynyt porukkaa odottamaan sisäänpääsyä ja mahdollisesti nähdäkseen vilauksen kaksikerroksisesta englantilaisesta keikkabussista, jonka kylkeen oli isoin kirjaimin maalattu Wings Over Europe. Odotellessani ulkona konsertin alkua juttusilleni tuli amerikkalainen nuori mies, joka ihmetteli väen vähyyttä. ”Jos minun kotikaupungissani esiintyisi Paul McCartney – hän on sentään Paul McCartney! – liput olisi myyty loppuun jo kuukausia etukäteen.”

Kun väki vihdoin asettui aloilleen hallissa muutamaa minuuttia ennen seitsemää, valkeni tilanteen ankeus. Nelisentuhatta vetävään halliin oli saapunut korkeintaan tuhatkunta katsojaa. Kalliimman lipun ostaneet pääsivät istumaan lavan eteen sijoitetuille penkeille, muut etsivät paikkansa hallin keskilattian seisomapaikoilta. Tunnelma ei siis ollut mitenkään katossa ja lopullisesti se lässähti, kun bändi odotutti itseään peräti puolitoista tuntia ennen kuin suostui tulemaan lavalle. Järjestäjiltä ei tullut selityksen sanaa. Erilaisia teorioita alkoi liikkua yleisön keskuudessa: McCartney on raivoissaan huonosta yleisömenestyksestä eikä tule paikalle lainkaan tai alkamisaika on valittu väärin, koska halli kylpi vielä valossa ja bändin taustalle isolle kankaalle oli tarkoitus heijastaa kuvia.”

” Kun lopulta konsertti pääsi käyntiin, siitä ei voi sanoa moitteen sanaa. Bändi soitti hyvin ja lujaa eikä paljon parjattu Lindan soittotaitokaan häirinnyt kokonaisuutta. Päällimmäisiksi vaikutelmiksi jäivät vankka ammattitaito ja hyvin rakennettu ohjelma. Heti alkuvaiheessa kävi selväksi, että Paul oli tietoisesti tehnyt jyrkän pesäeron Beatles-aikaan: yhtään Beatles-numeroa ei kuultu koko konsertin aikana mutta sitäkin enemmän perusrokahtavaa Paulin uustuotantoa. Ohjelmisto vedettiin läpi vauhdilla ilman korulausespiikkejä.”

” Osasta katsojia saattoi vaistota pettymyksen, kun Beatles-ilmapiiriä ei lainkaan syntynyt. Suurin osa porukasta taisi kuitenkin olla melko tyytyväisiä keikkaan, vaikka mihinkään ekstaasiin ei ollut syytä. Wingsin Euroopan kiertue, jossa Turku oli yhtenä etappina, sai lehdistössä ristiriitaisen vastaanoton, vähän samanlaisen kuin Kupittaan yleisöstä oli aistittavissa. Lehdistä saimme myös lukea syyn konsertin skandaalimaiseen viivästykseen: Paul oli mennyt päiväunille hotellihuoneessaan eikä kukaan ollut uskaltanut mennä herättämään häntä!”

DISKOGRAFIA:

* McCartney (1970)
* Ram (1971)
* Wings: Wild Life (1971)
* Wings: Red Rose Speedway (1973)
* Wings: Band On The Run (1973)
* Wings: Venus And Mars (1975)
* Wings: Wings At The Speed Of Sound (1976)
* Wings: Wings Over America (1976)
* Wings: London Town (1978)
* Wings: Back To The Egg (1979)
* McCartney II (1980)
* Tug Of War (1982)
* Pipes Of Peace (1983)
* Give My Regards To Broad Street (1984)
* Press To Play (1986)
* Choba B CCCP – The Russian Album (1989)
* Flowers In The Dirt (1989)
* Tripping The Live Fantastic (1990)
* Unplugged – The Official Bootleg (1991)
* Liverpool Oratorio (1991)
* Off The Ground (1992)
* Paul Is Live (1993)
* Flaming Pie (1997)
* Run Devil Run (1999)
* Driving Rain (2001)
* Back In The World Live (2003)