Euroviisuedustajamme valinta on jälleen yleisön äänestyksen varassa vai onko? Yle valitsi 12 kutsuartistia viime syksynä ja yleisö sai äänestää avoimesta kisasta kolme mukaan karsintaan vai saiko? Yle ei nimittäin julkaise äänimääriä eli sitä, kuinka paljon ketäkin on äänestetty, vaan ainoastaan jatkoon menijät. Mistä lie johtuu se, että äänimääriä ei julkaista, onko syynä se, että niitä ei edes lasketa ja koko homma on ennalta päätetty? Yle valitsee myös villillä kortilla yhden karsinnoista tippuneen artistin mukaan finaaliin, joka tänä vuonna oli kolmannesta karsinnasta tipahtanut Maria Lund. Villi kortti julkaistiin kolmannen karsinnan tuloksien tultua ja YLE:n raadilla oli puolitoista minuuttia aikaa kokoontua, kun he tiesivät, ketkä tulevat tippumaan kolmannesta karsinnasta. Aika nopeaa on päätöksen teko?
Mutta kyse on kuitenkin leikkimielisestä kilpailusta ja viihteen teosta. Ihmiset tuntuvat ottavan Euroviisut liian tosissaan, ja aina löytyy porukkaa, jotka säveltävät paremmin, soittavat/laulavat paremmin, näyttävät paremmilta jne… Missä nämä ihmiset oikeasti sitten ovat – muualla kun teksteinä keskustelupalstoilla. Näiden ihmisten pitäisi tulla esiin ja jos on niin hyvä kuin mitä he antavat ymmärtää, niin olen valmis solmimaan levytyssopimuksen, eli ei muuta kun demoja tulemaan!
Tänä päivänä ei ole enää monia ohjelmia, joissa voi saada näkyvyyttä artistille, joten Euroviisut ovat sikäli mainio tapa saada bändiä esille. Mutta loppujen lopuksi se mainos maksaakin yllättävän paljon varsinkin pienelle firmalle ja summina puhutaan kuitenkin useammista tuhansista. Onneksi mulla on firmassa ilmainen työharjoittelija, jonka voin passittaa keräämään pulloja, että saamme kulut maksettua.
Luin muuten uutisia Brasiliassa lomaillessani ennen joulua ja näin otsikon, jossa kerrottiin YLE:n suosivan tiettyjä viisuartisteja. Kyseessä oli Ylen Radio Suomi, joka soitti Maria Lundin, Amadeuksen, Veeti Kallion sekä Eläkeläisien biisejä. Eikös radio saa valita itse musiikkinsa eli turha siitä on nostaa haloota.
Totta kai radiot ovat tärkein tapa saada artisteja eteenpäin ja se onkin tämän alan haastavin homma. Ajattelinkin lähteä Johanna Tukiaisen managerin Tuija Järvisen tapaan haastamalla kylmästi radioasemat oikeuteen syrjinnästä, kun seuraavaksi vien radioille singlejä ja ne eivät päädy soittolistalle. Musiikkibisnes on tänä päivänä muuttunut niin kaupalliseksi, ettei kukaan enää mieti musiikin todellista tarkoitusta.
Ihmisille musiikki tuntuu olevan kertakäyttötavaraa ja artisteja/biisejä tulee ja menee. Kukaan ei halua enää ostaa fyysisiä albumeita, kun kaiken saa ilmaiseksi laittomasti netistä. Se on sama homma kun alkaisin ryöstää kauppoja tai vaihtoehtoisesti voisin alkaa tehdä asuntomurtoja.
Mutta musiikki on kuitenkin vielä asia, jolta ei voi välttyä. Kuulemme sitä päivittäin ja joillekin ihmisille se on jopa intohimo. Toivonkin, että jonain päivä tulee vielä aika,
jolloin musiikin arvo nousee ja ihmiset alkavat miettiä enemmän mistä tässä on oikeasti kyse?
Teksti: Tuomas “Gary” Keskinen
Gary on Monday- ja Ancara-yhtyeiden kitaristi. Gary omistaa myös oman levy-yhtiön (Scandal Music Company), jonka artisteihin kuuluvat muun muassa Monday, Agnes Pihlava ja Wellu Rowaltz.
