Ollessaan tarpeeksi persoonallinen saa useimmiten myös paljon anteeksi. Tämä pätee myös mexicolaissyntyisen legendaarisen kitaristi Carlos Santanan (63) kohdalla. Nyt 22.9. hänen huima Santana-bändinsä julkaisee 13 biisiä rockin klassikoita. Tuottajina jälleen maestro itse ja Clive Davis. Vanhenevilla päivilläänkin sähkökitaran satakieli tuntuu olevan muusikkona yhä rohkea, utelias ja ennakkoluuloton. Carlos ja hänen iso kokoonpanonsa saavuttivat megasuosion Supernatural (1999) menestysalbumin myötä. Kuin yht’äkkiä oli jälleen kysyntää, suurta mielenkiintoa ja sukseeta keikoilla kuin yleisilläkin musamarkkinoilla. Grammy-pystejä sateli ennätysmäärä.
Mikä on tämän rockpainotteisen albumin funktio? Jälleen artistivierailijoita. Edellinen “All That I Am” oli jo selkeä pettymys. Nyt pelkästään klassikkobiisejä, jotka ovat tulenarkaa tavaraa, kun coverlaulutulkintojen vastapäätä nököttävät originaalit, kuten esimerkiksi Robert Plant / Led Zeppelin “Whole Lotta Love”, Eric Clapton, Jack Bruce, Ginger Baker / Cream “Sunshine Of You Love”, George Harrison / The Beatles “While My Guitar Gently Weeks”, David Lee Roth / Van Halen “Dance The Night Away”, Ian Gillan / Deep Purple “Smoke On The Water”, Marc Bolan / T.Rex “Bang A Gong”, Jimi Hendrix “Little Wing”…, mutta tämänpä lätyn kaikki laulajavierailijat kestävät lähes nämä vertailut. He ikuistavat näistä klassikkobiiseistä omat vahvat 2000-luvun uustulkintansa. Se on oleellisinta ja merkittävintä. Laulajissa ei olla siis missattu. Santana-yhtye soittaa albumilla jälleen moitteettomasti. Afrorytmien perkussiot (congat, bongot, timbales-rummut, guiro, lehmänkello…) ryydittävät jälleen mainiosti särörockin jyräävässä höysteessä. Hieman vastaavaa Santana on paikka paikoin julkaissut vuonna 1981 mainiolla Zebob-menestyslevyllään.
Bändin johtaja Mr.Carlos soittaa kuten ennenkin. Tunnelma on aina sama, samat skaalat, samojen äänien venytykset ja kuin 70-luvulta. Soundi on sielukas, laulava ja vuosien saatossa muokkautunut snadisti moogiemaiseen suuntaan. Siitä kiittäminen omaa kitarateknikkoakin. Näiden klassikoiden ansiosta kitaristilegenda yltää kuitenkin sangen riemukkaisiin suorituksiin – autenttisiin rocktulkintoihin ja läväyttää pöydälle muutamia uusiakin juttuja, joita ei olla ennen kuultu. Carlos Santana on hyvässä soittovedossa ja kuin toinen vokalisti. Kitaransoitto riffeineen päivineen rokkaa todella. Hyvä niin. Nyt tiedostetaan miten ja mitä matskua ollaan tekemässä. Liekö tuore kihlautuminen sessiorumpali Cindy Blackmanin kanssa antanut lisäpotkua? Kolmen edellisen Santana trilogia-albumin jälkeen tälle hard rockia, rockpoppia, kasaria ja rockbluesia sisältävälle uutukaiselle odotetaan epäilemättä taas suuren menestymisen jatkoa.
Miten nämä niin monille rakkaat uudet covertulkinnat otetaan vastaan? Saavuttaako Santana uuden albuminsa 60-70- ja 80-lukujen rockin crossoverbiiseillä ja temperamenttisella rockotteellaan pioneeridiggarien tai nuoren sukupolven rokkarien aidon diggailun kipinän? Se selviää ajansaatossa. Kolme tähteä tulevat uskaliaisuudesta, hienosta bändisoundista, lähestymistavoista & tuotannosta sekä loistavista laulajasuorituksista ja biisivalinnoista! Taiteellisesta näkökulmasta katsottuna nämä argumentit varmasti jo riittävät kertomaan, että varsin merkittävä julkaisu on kyseessä. Indietäkin.
PALE SAARINEN
***
SANTANA
GUITAR HEAVEN: THE GREATEST CLASSICS OF ALL TIME
Sony Music
