Kraftwerk sylimikrojen maailmassa

Jaa Facebookissa

Kraftwerk on siirtynyt mobiiliin aikaan. Jo pitkään – monien mielestä liian pitkään – Kraftwerk on elänyt muutosvaihetta analogisesta digitaaliseen. Kun Kraftwerk kävi Suomessa vuonna 1991, mukana oli koko Kling Klang -studio, tonnikaupalla tavaraa.

Nyt Kraftwerk toi Suomeen neljä salkkumikroa. ”Now it is all laptops”, sanoi Ralf Hütter Chicago Sun Timesin haastattelussa viime syksynä. Kratwerkin yli kolmeen vuosikymmeneen mahtuu pitkä pätkä äänentallennus- ja soitintekniikan kehitystä: kun Ralf ja Florian aloittivat Kling Klang -studiossaan Düsseldorfissa, heillä oli vain vanha kelanauhuri ja muutama mikrofoni. Musiikkia rakennettiin leikkaamalla nauhaa partakoneen terällä. Matka reaaliaikaiseen laptop-työskentelyyn ympäri maailmaa on melkoinen.

Suomesta alkaneen Euroopan kiertueen kokoonpanoon kuuluvat Ralf Hütterin ja Florian Schneiderin lisäksi Fritz Hilpert ja Henning Schmitz. Ralf tuntuu yhä olevan katkera Kraftwerkistä aikoinaan lähteneille Wolfgang Flürille ja Karl Bartosille. Kun saksalaisen Sonntagszeitung -lehden toimittaja mainitsi haastattelussa nimen Wolfgang Flür, oli Ralfin kommentti: kuka on Flür? Kun toimittaja kiltisti selitti, että hän on se tyyppi, joka oli teidän bändissänne mukana viitisentoista vuotta, Ralf selitti, että Flür oli vain eräs lyömäsoittaja, jota Kraftwerk käytti levyillään ja kiertueillaan. Vanhat haavat eivät näköjään ole parantuneet, jos koskaan parantuvatkaan.

Myös pyöräilyn suhteen Ralf on edelleen vanhoilla intohimoisilla linjoillaan. Pyöräily on hänen mielestään hyvä esimerkki ihmisen ja koneen yhteistyöstä, man-machinesta. Hän on kertonut ilahtuneensa erityisesti siitä, kun viime Tour de Francen aikana saksalaista Jan Ullrichia kutsuttiin määritelmillä ”the man-machine” ja ”kraftwerk on wheels”. Ralf puhuu pyöräilyn soundista ja sanoo sen olevan parhaimmillaan lähinnä hiljaisuutta. Kun pyörä rullaa hyvin, meno on lähes äänetöntä, ketjujen ja renkaiden ääni ei kuulu, ja jos on itse hyvässä kunnossa, ei tarvitse myöskään kuunnella omaa puuskutustaan ja sydämen pamppailua. Pyöräillessä pääsee pakoon ääniä, se antaa tilaa keskittymiselle ja mielikuvitukselle, sanoo Ralf. Kun Kraftwerk teki Tour de France Sountracks -albumia, Ralf yritti saada aikaan tuon vapaan rullaamisen tunteen.

Tour de France Soundtracksin jälkeen Kraftwerk on Kling Klang -studiossaan tehnyt remasterointeja. Tarkkaa tietoa uudelleen masteroidusta materiaalista ei ole, mutta voisi olettaa, että miehet ovat klassisten 70-luvun albumiensa kimpussa. Ralf lupaili remasterointeja julkisuuteen jo viime vuoden lopulla, mutta kuten tapana on, Kraftwerk antaa meidän odottaa.

Nelikon startatessa liki 40 keikan Euroopan kiertueelle oli miehillä edelleen motivaatiota, nyt ehkä enemmän kuin aikoihin. Eräässä haastattelussa Ralf Hütter muistutti, että vaikka Kraftwerk sai alkunsa jo 60-luvulla, se katsoo yhä eteenpäin ja kerää keikoilleen eri sukupolvia: nuorista tietokonenörteistä yliopiston fysiikan professoreihin. Helsingin keikallakin nähtiin meikäläisen konemusiikin hahmoja, joista monet ovat seuranneet Kraftwerkia jo 70-luvulta alkaen.

Robotteja ja bratwurstia

”Ensimmäisen kerran kuulin Kraftwerkin The Robots -kappaleen varhaisessa teini-iässä, ollessani maalla kesälomalla”, muistelee säveltäjä, muusikko ja tuottaja Tommi Lindell.

”Eräällä kaverillani oli se kasetilla. Olin ihmeissäni, mutta vaikutus oli tehokas, etenkin kun oma musiikin diggailuni siihen aikaan keskittyi Elvikseen ja fuusiojazziin.”

”Kraftwerkin edelliselle Suomen keikalle en ikävä kyllä päässyt. Minulla oli saman päivänä Frank Pappa Shown tv-nauhoitus ja illalla piti olla Raptori-keikka Cafe Metropolissa. Eli alkuperäiseen suunnitelmaan olisi hyvin mahtunut Kraftwerkin konsertti alkuillasta Kultsalla. Raptorin keikkamyyjä kuitenkin perui Metropolin keikan, koska sai ilmeisesti paremman hinnan nuorisotalokeikasta Nokialla. Eli samaan aikaan, kun vaimoni ja kaverini menivät katsomaan Kraftwerkiä, ryysäsin hirveällä kiireellä tv-nauhoituksesta Tampereen lennolle ehtiäkseni Nokialle iltayhdeksäksi. Sain konsertista tuliaisiksi t-paidan – ja sekös mieltä lämmitti!”

”Meikäläisen musiikkiin Kraftwerk ei ole hirveästi vaikuttanut, vaikka nautinkin bändin kylmähköstä estetiikasta. Kraftwerk on, kuten suuri osa elektronisesta musiikista, aika minimalistista ilmaisua ja minun hommani ovat useimmiten olleet aika rönsyileviä ja kurittomia. Minulle suurempi vaikuttaja vanhoista teknopop-nimistä on ollut japanilainen Yellow Magic Orchestra. Mutta eihän Kraftwerkin herrojen vaikutusta ja pioneerihenkeä voi mitenkään kyseenalaistaa. Kyllä Kraftwerk on weissbierin ja bratwurstin ohella parasta, mitä Saksa on pystynyt maailmalle tarjoamaan!”, painottaa Tommi Lindell.

Hypnoottista ja kokonaisvaltaista

”Ensimmäinen havaintoni Kraftwerkista oli varmasti kappale The Robots 70-luvun lopulla”, muistelee Nemesis-yhtyeen Ami Hassinen. Se soi radiossa ja taisin nähdä TV:stä pätkän siitä hyvin mielenkiintoisesta promofilmistä, jollaiset sittemmin tunnettiin musiikkivideoina. Se oli aivan jotain uutta ja erilaista.

Vaikka olin silloin hädin tuskin teini-ikäinen, niin muistan musan herättäneen kiehtovien, jopa pelonsekaisten tuntemusten lisäksi aitoa innostusta. Koko hommassa oli jonkinlainen sci-fi-aura; vähän niin kuin Star Trek ja Star Wars muutettuna pop-musiikiksi. Computer Worldiin mennessä olinkin jo fani.”

”Kraftwerkin edellisellä Suomen keikalla olin paikalla, Kulttiksen ylimmällä rivillä. Keikka oli hyvin tyylikäs ja säväyttävä kokemus: soundien puolesta parhaasta päästä mitä olen konsanaan kuullut. Pienistä soittomokista päätellen äijät, ainakin Hütter ja perkussiomiehet, myös soittivat osan äänistä livenä. Visuaalisesti homma oli sitä mitä saattoi odottaakin; hypnoottista jopa hetkelliseen puuduttavuuteen saakka, mutta aina tyylikästä. Filmit toimivat mukavasti. Encoren ajaksi paljastetut riisutun mallin robotit olivat hetken hauskoja, mutta vähän jo jatkoajalla. Paljon säväyttävämpää oli ukkojen, erityisesti tai nimenomaan Schneiderin, rock-henkinen ilkamointi Pocket Calculatorin aikana. Kaiken kaikkiaan ehkäpä jykevin konemusakeikka, jonka olen nähnyt. Eräänlainen mittakeppi, jonka mukaan vastaavia juttuja on sen jälkeen arvioinut.”

”Kraftwerk on aivan varmasti vaikuttanut Nemesiksen musiikkiin. Kuka tahansa syntikoilla musiikkia tekevä muusikko on altistunut Kraftwerk-vaikutteille, jos ei suoraan niin ainakin välillisesti. Samalla hartaudella voisi kysyä Elviksen tai Beatlesin merkityksestä nykypäivän popmuusikolta. Kraftwerkin merkitys tunnustetaan melkoisen hyvin jo nykyään, mutta luulen, että sen merkitys 80-90-00 -lukujen popmusiikille arvioidaan tulevaisuudessa vieläkin suuremmaksi.

Kraftwerk loi formulan, jonka mukaan konemusiikki on markkinoitu sekä ajatuksena että tuotteena eteenpäin. Toki samaan rintamaan konemusiikin popularisoijana kuuluvat myös Jarre, Schulze ja Tangerine Dream, mutta heidän vaikutuksensa on ehkä hieman verhotumpaa nykyscenen mukaan arvioiden. Ehkä juuri siksi, koska Kraftwerk oli näistä kaikista kuitenkin se kokonaisvaltaisin elämys”, sanoo Ami Hassinen.

Elektroa ja sampleja

”Ensimmäinen Kraftwerkin levy, jonka kuulin oli The Man Machine”, muistelee tuottaja ja muusikko Jaakko Salovaara. Olin silloin vielä aika nuori, enkä tiennyt konemusiikkibändeistä juuri mitään. Opiskelin tuohon aikaan rumpujen soittoa, ja rumpuopettajani kertoi, että on olemassa sellainen bändi kuin Kraftwerk. Menin sitten levykauppaan ja kuuntelin The Man Machinea. Siihen aikaan se oli aika hämmentävää musiikkia.”

”Kraftwerk on ollut merkittävä edelläkävijä, ja vaikuttanut tietysti myös minun musiikkiini, kuten koko elektro-musiikin syntyyn. Kraftwerk on auennut minulle vähitellen. Kun esimerkiksi kuuntelin aikoinani Afrika Bambaataa ynnä muita, en aluksi tiennyt mistä ne kaikki samplatut riffit olivat peräisin. Vasta myöhemmin alkoi selvitä, että monet niistä ovat Kraftwerkiltä. Olen myös joskus itse samplaillut Kraftwerkiä, ja jäljitellyt sellaista todella sähköistä Kraftwerk-soundia, mutta niitä juttuja ei ole koskaan tullut levyille asti.”

”Kraftwerk on säilyttänyt vanhan tyylinsä. Bändi on pystynyt luomaan jotakin, joka on vaikuttanut musiikkiin jo pitkän aikaa ja vaikuttaa edelleen. Kraftwerk on luonut pohjan, jota muut ovat voineet hyödyntää. Esimerkiksi kun elektro-juttu on nyt Saksassa ja varsinkin Berliinissä taas uudelleen nousussa, huomaa hyvin kuinka Kraftwerkista ammennetaan jälleen, samat jutut tehdään taas uudelleen.”

”Kun Kraftwerk viimeksi kävi Suomessa 90-luvun alussa, ei minulla ollut tilaisuutta nähdä sitä, mutta nyt kävin tsekkaamassa bändin”, kertoo Jaakko Salovaara, joka on nykyään ainakin siinä suhteessa Kraftwerkin linjoilla, että myös hän käyttää aktiivisesti laptopia musiikkinsa tekemiseen.

Insinöörejä ja taskulaskimia

”En muista, milloin kuulin ensimmäistä kertaa Kraftwerkiä, mutta muistan sen, että inhosin kokemusta yli kaiken”, kertoo Tuomas Mettänen Siniaalto-yhtyeestä. ”Koko 80-luvun kliininen ja ylipositiivinen soundimaailma kuulosti luotaantyöntävältä ja erittäin vastenmieliseltä. Jälkeenpäin tosin pyörsin mielipidettäni ja ihastuin 70-luvun tuotantoon Autobahnin kautta.”

”Kraftwerkin Suomen konsertissa 90-luvun alussa en ollut. Näin Kraftwerkin viimeksi muistaakseni vuoden 1998 Roskilden festivaaleilla. Suuri toive olisi joskus päästä kuuntelemaan Kraftwerkin konserttia pienemmässä tilassa. Etenkin suurissa ulkoilmakonserteissa tunnelma tuppaa hieman latistumaan, vaikka visuaalinen puoli onkin hyvin hallussa. Kokemus oli kuitenkin mieleenpainuva.”

”Kraftwerk ei sinänsä kuulu suuresti Siniaallon tuotannossa. Vaikutteet haemme enemmänkin klassisen minimalismin ja Tangerine Dreamin puolelta. Äänimaailmoissa olemme kuitenkin hieman velkaa Kraftwerkin pehmeälle analogisoundille.”

”Kraftwerkin suurin merkitys on mielestäni siinä, että se selkeästi popularisoi ja toi rytmisen konemusiikin suuremman yleisön suosioon. Se, että musiikki on arvostettavaa, vaikka soittajat eivät perinteisesti “soita” instrumenttejaan, oli mielestäni selkeä käännekohta elektronisessa musiikin historiassa ja toi siihen huomattavasti lisää mielenkiintoa. Tätä ennen elektroninen musiikki yhdistettiin usein insinöörien epämusikaaliseen äänikokeiluun ja muuhun yleisölle varsin epäkiintoisaan yhteyteen.”

”Kraftwerkin imago on kiehtonut ja kiehtoo edelleen. Sankariuden ja pätemisen puute yhdistettynä inhimilliseen ja robottimaiseen kuoreen jostain syystä toimii. Muistan myös hyvin löytämäni Pocket Calculator -musiikkivideon, joka omalla futuristisella, mutta hieman epäonnistuneella otteellaan puree minuun aina.”

”Harmillista sinänsä, että elektronisten soittimien rakentelu on selkeästi vähentynyt digitaalitekniikan mukanaan tuomien mahdollisuuksien myötä. Jään kaipaamaan useaa pehmeää analogipöristintä sekä tietysti myös taskulaskimen lempeää ja mutta karua ääntä”, sanoo Tuomas Mettänen.

Eräässä äskettäisessä haastattelussa tapahtui muuten harvinainen asia: Ralf Hütter kertoi vitsin. Vaikka Kraftwerkin touhussa on aina ollut mukana tietynlaista huumoria ja ironiaa, Kraftwerkin itsestään antamat kommentit ovat olleet yleensä asiallisia ja totisia.

”With Autobahn we had street credibility”, sanoi Ralf.

Teksti: Jukka Mikkola, kuvat: EMI