Risto Asikainen: HIRED GUN – Palkkasäveltäjän päiväkirja

Jaa Facebookissa
Me olemme se musiikintekijöiden pohjasakka, joka ilman fiilistä suoltaa tietokoneella sielutonta poppia valmiisiin kaavoihin. Kolme poppia päivässä ja nauramme matkalla pankkiin. Lyriikat ovat tasoa ”I Love You – Do You Love Me”. Äänitapetin ja paskalistojen virkamiehet.

Palveluksessanne: Hired Gun – palkkatapp…. eh, palkkasäveltäjä.

Me olemme se musiikintekijöiden pohjasakka, joka ilman fiilistä suoltaa tietokoneella sielutonta poppia valmiisiin kaavoihin. Kolme poppia päivässä ja nauramme matkalla pankkiin. Lyriikat ovat tasoa ”I Love You – Do You Love Me”. Äänitapetin ja paskalistojen virkamiehet.

Vai olisiko sittenkin takana jotain muuta…

Meitä ei ole paljon, Suomessa ehkä kymmenkunta ammattilaista. Me olemme niitä taustapiruja jotka täyttävät ison osan radioaalloista. Vastaamme valtavirran ja listapopin henkisestä sisällöstä. Biisinkirjoittajia, jotka loihtivat toimivan biisin artistin, levy-yhtiön tai kustantajan tilauksesta. Säveltäjä on mielestäni aina ollut vähän suureellinen sana, omassa käyntikortissani lukee songsmith.

Mihin meitä tarvitaan?

Hmm… tekemään biisi tilauksesta. Kaikki laulajat, bändit tai jopa singer-songwriter –tyyppiset starat eivät tee itse omia rallejaan. Vaikka se kurttuotsaisimpien musiikin kuluttajien kannalta useimmiten onkin ainoa katu-uskottavuuden muoto. Fuck uskottavuus. Kun laulu on muuten hyvä, ei se voi olla kokonaan huono…

Meidät kutsutaan töihin useimmiten työstämään yksittäisten artistien, ei niinkään bändien, musiikillista ulosantia. Vaikkakin tilanne on pikkuhiljaa meilläkin muuttumassa. Bändit alkavat, varsinkin maailmalle pyrkiessään, löytämään ulkopuolisen konsulttiavun tarpeellisuuden. Tämähän on maailmalla osattu jo kauan. Esimerkiksi Aerosmithin uran ainoa Billboard #1 on palkkasäveltäjä Diane Warrenin teos. ”I Don’t Wanna Miss A Thing” oli alun perin sävelletty Celine Dionille!

Mutta useimmiten työskentelemme yksittäisten poppareiden, idoleitten ja tangokuninkaitten ja muuten vaan sooloartistien takana. Uimme valtavirrassa ja vain silloin tällöin räpiköimme itsemme sivujoelle vaikkapa indiesuohon.

Track, topline, lyrics

Me työskentelemme yksin, kaksin tai korkeintaan kolmistaan. Kimppasessioissa ryhmään kuuluu track – guy, topliner ja mieluiten vielä sanoittaja erikseen. Trackerin vastuulle kuuluu yleensä homman tekninen puoli, äänittäminen, ohjelmointi ja useimmiten biitin kreaaminen. Topliner kirjoittaa melodiset elementit ja sanoittaja, kas, sanoittaa.

Roolit eivät ole mitenkään kiveen hakattu, vaan usein kaikki tekevät kaikkea, kenelle nyt jokin idea päähän putkahtaa. Maailmalla on paljon johonkin osa-alueeseen erityisesti perehtyneitä kirjoittajia. Voit erikoistua esim. tekemään pelkästään kertosäkeitä.

Dead Dog

Amerikkalaiset kollegat usein kysyvät ”Is there a dead dog in the room?” Tämä juontaa kuulemma juurensa eräästä ladysta, joka rahakkaan kustantajan vaimona tms. eminenssinä hoitaa itsensä biisisessioihin, vailla mitään hajua kirjoittamisesta. Tekijänpalkkiot jaetaan aina tasan, oli musiikillinen panos mitä tahansa. Myös dead dog saa sharensa. Olen nähnyt tämän myös käytännössä: kun eräässä sessiossa nuorempi tuottajamme Arttu astui studioon, jenkeiltä katkesi musiikki samalla sekunnilla. Tai eräs miljoonia myynyt ulkomaantuottaja, joka jäykistyi jostain syystä sessiossamme täysin. No, teimme trackerin kanssa biisin kaksistaan. Ja osuudet kolmeen osaan, mutta se on pelin henki.

Lead

Hyvin usein saamme selkeän ohjeen, ns. leadin tulevan biisin ohjeistukseksi. Ohessa tyypillinen lead, eräs saksalainen rockbändi:

• Young band with frontgirl, members between 15-20 years

• A lot of passion,will to learn

• They are friends since early days and playing together for some years

• Experienced in recording/studio

• Good knowledge for a possible Co-Songwriting

• Good live show

• Young emotional Rock Sound

• English lyrics which should be understood very easy

• Catchy Hooklines

• Closeness to the young fans

• Topics of teenagers(Love, dreams , problems with parents, fear of future…)

• References: Paramore, All American Rejects, Green Day, Avril Lavigne, Evanescence(young) Bullet For My Valentine

• Deadline for song transmittals: End of May

Tai sitten uimme suoraan artistin sielunmaisemaan. Keskustelemalla ja kuuntelemalla hiffaa nopeasti, mitä kuhunkin biisiin tai albumille tarvitaan.

I’ve got an idea…

Usein sessio alkaa lauseella ”I’ve got an idea…”. Inspiraatiota on turha odotella, siinä tulee vain nälkä. Työhön käydään heti. Meille kaikille lienee yhteistä se, että jonkinlainen radio soi päässä. Jokaisella on ideoita, melodioita, riffejä tai hyviä beateja varastossa. Haemme yhteistä moodia, jammailemme, soitamme ja laulamme ideoita toisillemme. Kertosäkeestä aloitetaan. Biisiin on hyvä löytää hook mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta voimme käyttää tätä tematiikkaa muissa osissa. Hook voi olla melodia, soundi tai hyvä tekstioivallus. Parhaimmillaan näitä kaikkia. Rakastamme hookeja. Ja yleisö rakastaa.

Työstetään perusrunkoa. Groove on tärkeämpi kuin beat. Melodia on tärkeämpi kuin soundi. Kontrapunkti on tärkeämpi kuin bassolinja. Perusrunko on kasassa usein ennen lounastaukoa. Syömään ja sitten rohkeasti yksityiskohtien kimppuun. Lopullinen melodialinja, hooklinen pohjalta lyriikat kasaan, trackeri vääntää samplejä paikoilleen jne. Raakaa duunia.

Demo

On aika kutsua paikalle solisti. Tai meidän tapauksessamme demolaulaja. Tässä kohtaa ei tingitä. Meillä on muutamia todella hyviä solisteja listoilla, joilla on kyky omaksua uudet melodiat nopeasti, täydellinen englannin ääntämys ja ovat muutenkin ihania. Suomalaisille staroille riittää usein vaatimattomampikin esitys, tai vaikkapa vain pianolla demottu melodia. Tai pyydetään itse artisti demoamaan uusi hittinsä. Miksausta on rakennettu samalla pitkin päivää. Paljon taustalauluja ja ad lib –raidat kuosiin ja demo on valmis. Mp3 ja mailia eteenpäin.

Helppoa?

No ei. Vaikka jazzin tekemiseen ei pitkää päivää kauempaa menekään, ei se ihan noin helppoa ole. On oltava valmis hyppäämään aivan toiseen moodiin kuin sinä aamuna muuten fiilikset olisi. Herkkyyttä kuunnella muiden ideat. Mieli avoinna. Ja oltava vahva omien ajatusten kanssa tai valmis vaihtamaan mielipidettä sekunnissa. Ja välillä jumittaa, sessiosta ei synnykään mitään.

Baskeri päässä ja punaviinipullo ei ole ihan täsmällinen työnkuva. Olemme vain tavallisia säveltäjiä – niin kuin eräs jurrinen rockmuusikon vaimo tokaisi – joilla kuitenkin on etuoikeus jo aamukahdeksalta tanssia, vinguttaa Marshallia ja laulaa törkeän huonolla äänellä mitä mieleen juolahtaa. Parasta mitä voi housut jalassa tehdä.

Mutta on osattava myös nollata itsensä. Ei voi elää 24/7 jatkuvissa biisintekofiiliksissä. Vaikka se aloittelevalle kirjoittajalle onkin ainoa oikea ja jumalalta annettu ainutkertainen kokemus, itse en illalla välttämättä kotona edes muista mitä on päivän aikana kirjoittanut. Tämä tekniikka on pakko opetella, mielenterveyden kannalta. Kuvitelkaa: 30 vuotta euforiaa yhteen menoon!

Prosentteja

Onnistumisprosentti on suoraan suhteessa biisin laatuun ja artistin tunnettuuteen. On selvää, jos esimerkiksi Britneylle haetaan biisiä, niitä on jokunen jonossa. Ja samaan leadiin on tehnyt muutama meikäläistäkin (sic!) parempi biisintekijä ehdokkaansa. Monesti biisin päätyminen ko. solistille voi olla kiinni vaikkapa a&r:n mielikuvituksen puutteesta: demolaulajan soundi ei täysin vastaa artistin soundia. Tai pieni mielipide-ero tekstistä. Kenelläkään ei ole aikomustakaan pyytää korjauksia, roskiin vaan armotta. Kotimaassa kohtaan harvemmin täystyrmäyksiä. Ei ole varaa seisottaa biisejä pöytälaatikossa.

Ketkä

Kuten mainitsin, meitä täysin ammattimaisia biisinkirjoittajia on Suomessa vielä kovin vähän. Jo Ruotsista löytyy legioonittain kirjoittajia, jotka täysin ammattimaisesti johdetuissa biisintekopajoissa ja studioissa vääntävät päivän aikaan vaikkapa 18 eri versiota D-duurislowarista tempolla 76 Westlifelle. Ja todennäköisesti niistä joku päätyy ko. artistin levylle. Musiikkiteollisuutta.

Tekisi mieleni luetella näitä suuresti arvostamiani kotimaan kollegoita. Mutta tiedän, että monet heistä haluavat toimia pseudonyymin suojassa. Kimmoja ja kundeja. Nimekkäitä tai ei, oman uran huipulla olevia tai täysin vailla julkista esiintymiskokemusta. Dj:tä ja konserttipianistia. Mutta siellä me ollaan. Levyillä ja listoilla. Radioissa ja kuulijoiden kaalissa.

Your Hired Gun

Risto Asikainen