Kolumni: Sampsa Astala – Nuoruuden idolin suojissa

Jaa Facebookissa

Jos olisin tiennyt 16-vuotiaana, että Beau Hill lähettää minulle joulukortin, en olisi uskonut.
Aloin keräillä levyjä samoihin aikoihin, ja jokaisen uuden levyn tekijätiedot luin huolella. Lempilevyjeni kohdalla tietyt tuottajat tulivat tutuiksi, yhtenä näistä Beau Hill.
Suomessa kun soittaa rockia, se on hyvin pitkälti ”tee se itse” -meininkiä. Nostan hattua yhtyeille, kuten Mokoma ja Poets Of The Fall, jotka hoitavat itse kaiken. Meidänkin tapauksessamme olemme itse levy-yhtiö, keikkamyyjä, tuotantoyhtiö, management ja niin edelleen. Välillä työ tuntuu yksinäiseltä, välillä odottamattomista suunnista saattaa tulla apuja. Näin meillekin kävi noin vuosi sitten.
Bändin mailiin oli tullut viesti otsikolla: ”Hi from Beau Hill.” Hän kirjoitti, että oli kuullut Pamela-biisimme erään amerikkalaisen radiokanavan kautta ja piti siitä kovasti. Hauskaa oli, että kun teimme kappaleen kitarariffiä, esikuvana nimenomaan oli Ratt -yhtyeen Round n’ Round kappale, joka sattui olemaan Hillin ensimmäinen hitti.

Beau Hill aloitti uransa biisinkirjoittajana jo 70-luvulla, ja myöhemmin hän oli perustamassa Interscope Records levy-yhtiötä. Hauska yhteensattuma oli myös, että meillä on ollut yhteinen manageri, Bill Aucoin.
Vaikka hän pitikin bändistämme ja sanoi, että biisit ovat hyviä, hyvä ei riitä tänä päivänä. Hän tarjoutui miksaamaan kappaleen uudestaan USA:n markkinoita silmällä pitäen, a kun meillä ei ole lisenssiä sinne, näimme tässä tilaisuutemme. Nopeasti teimme sinunkaupat ja aloimme miettiä yhteistyötä.

Amerikkalaiseen tapaan hän on kova kehumaan, mutta myös suorapuheinen. Hän sanoi, että vaikka me olemme indie-bändi, kilpailemme silti samalla viivalla esimerkiksi Nickelbackin kanssa. ”There’s no such thing as a demo anymore” (”demoja ei ole enää olemassa”, toim. suom.), hän kirjoitti. Netti on niin täynnä musiikkia, ettei sinne kannata laittaa keskeneräisiä kappaleita.
Pyysimme häntä tekemään oman visionsa kappaleesta, ja Pamelan uudelleenmiksaus kuulosti hyvältä, hän tuntui itsekin olevan innoissaan. Oli kuulemma lähes rikkonut autonsa kaiuttimet, kun oli luukuttanut kappaletta niistä. Tiedä häntä, mutta onhan se kivaa, jos tuon tason äijä edes keksii moisia juttuja.

Yhteistyö sujui erittäin kitkattomasti, joten päätimme käyttää häntä myös tulevan Play Another Round -levyn miksauksissa. Sattumaa oli, että samana päivänä, kun minun piti ottaa häneen yhteyttä aiheesta, hän kyselikin bändin kuulumisia mailitse. Syksyn aikana tiedostot vaihtoivat omistajaa tiuhaan tahtiin, ja ensimmäinen näyte oli sinkku Rock Until I’m Done.
Suomalaisiin tuottajiin verrattuna Amerikassa miksataan kappaleet todella kirkkaiksi yläpään osalta. Amerikkaa.
Kaikki ei kuitenkaan aina ollut ihan kultaa. Esimerkiksi tulevan levyn ensimmäinen sinkku Life Goes On -kappaleen miksaus ei ollut mielestämme niin hyvä kuin alkuperäinen versio, joten päätimme käyttää omaa miksausta levyllä. Molemmat versiot löytyvät Spotifysta. Käykää kuuntelemassa ja vertailemassa.
Kaikesta huolimatta kokemus oli aivan huikea ja yhteistyö jatkuu taatusti. Välillä jäi kuva, että Beau oli innoissaan kuin pikkupoika meidän kappaleistamme, mikä edelleen tuntuu hämmentävältä. Lieneekö se sitten sitä Ameriikan meininkiä.

Teksti: Sampsa Astala

Kirjoittaja on Stala & So. -yhtyeen keulamies. Bändi julkaisee toisen studioalbuminsa Play Another Round 22. helmikuuta.
www.stalaso.com

Kolumni on julkaistu aikaisemmin Rytmin numerossa 1/2013