Kolumni: Jone Nikula – Pop ja politiikka

Jaa Facebookissa

Kesän festivaalit on nähty ja koettu ja pitkä liuku kylmään talveen on alkanut. Kesä oli mainio ja mukavien muistojen hehkussa voikin pikku hiljaa jo alkaa tekemään kalenterimerkintöjä tulevaa suvea ajatellen.

Kesän 2012 suunnittelun aloittaminen kun ei ole lainkaan liian aikaista, ainakin mikäli haluaa ensi kesänä(kin) yöpyä hotellissa mieluummin kuin teltassa tai autossa. Ja vaikka ei olisikaan mukavuudenhaluinen tissiposki, on ensi kesän festivaalien päivämäärien noteeraaminen tarpeellista jo siksikin, että jo hyvissä ajoin keksii ne tekosyyt joiden varjolla saa feidattua häät, hautajaiset, rippijuhlat ja muut sellaiset uhat, jotka saattavat festarikesän vieton kompromettoida.

Vuoden olennaisin päivämäärä festareita ja muita kansanjuhlia ajatellen ei kuitenkaan ole mikään ensi kesän päivistä. Ensi vuoden keskeisin päivämäärä juhlakansalle on, jos muutoksia ohjelmaan ei tule, lokakuun 28. päivä. Se on kunnallisvaalipäivä.
Kuluvan kesän keskeisiä festivaaliaiheita kun ovat olleet, normaalin artististen suoritusten ihastelun ja dissauksen ohella melu ja anniskelu, ja ne ovat kysymyksiä joihin ei vastata biletyksellä vaan politiikalla.

Suomalaisten festivaalien vuodesta toiseen jatkuva kyykytys mitä alkoholin tarjoiluun ja melurajoihin tulee, on edelleen masentavan kekkoslovakialaista. Änkyröivien not-in-my-backyard-elämöitsijöiden ja laiskojen ja arkojen byrokraattien ja heikkojen poliitikkojen toiminnan tai sen puutteen yhteisvaikutus näkyy kaljakarsinoina ja desibelimittareina ja juhlamielen pilaamisena kaikkialla siellä missä kansanjuhlia järjestetään.

Kuluvana kesänä sosiaalisen median kautta saatiin ainakin Helsingissä järjestettyjen yleisötapahtumien tiimoilta masinoitua kansalaisia kitisevien nimbyjen vastaisiin tempauksiin, joilla osoitettiin päättäjille ja virkamiehille, että jokaista valittajaa kohden löytyy useita yleisötapahtumista kiittäviä kansalaisia. Kyettiin herättämään keskustelua positiivisin argumentein ja keinoin. Tämän kehityksen soisi jatkuvan laajemmalla poliittisella kentällä myös tulevien kunnallisvaalien aikaan.

Elävän musiikin kenttä on varsinkin kesätapahtumien tapauksessa, sen lisäksi, että se tuo hyvää mieltä sadoille tuhansille ihmisille, laajalti työtä ja rahaa tapahtumapaikkakunnille tuovaa toimintaa. Se on parhaimmillaan täydellinen yhtälö, joka toimisi vieläkin paremmin, jos sille annettaisiin paremmat mahdollisuudet.

Ensi syksyn kunnallisvaaleissa valitaan noin 10 000 valtuutettua, jotka kukin paikkakunnillaan ovat omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, että ruohonjuuritason juhlijankin ääni pääsee kuuluviin. On selvää, että kun ajat ovat kovat, ei kannata toivoa, että festivaalien anniskelu ja melurajat olisivat ensi vuoden vaalien keskeisimpiä vaaliteemoja, mutta ei niitä aiheina kannata väheksyäkään. Anniskelun helpottaminen ja melurajojen korottaminen kun ei maksa poliitikolle mitään muuta kuin nimbyjen äänen. Ja meitä jotka haluamme parempia bileitä, on enemmän.
Joten, ihmiset, suunnitellaan ensi kesän kulkua syysiltojen ratoksi, ja muistetaan, että jo kesän 2013 festivaaleilla paikallisessa valtuustossa istuu joku, joka uskaltaa nostaa kissan pöydälle, kun tuon suven juhlia juhlitaan.

Teksti: Jone Nikula
Kirjoittaja on 40-vuotias median monitoimimies, joka harrastaa työn tekoa, keikoilla käyntiä sekä kertausharjoituksia.