Kolumni: Jone Nikula – Isot pedot

Jaa Facebookissa
Kuva: KUVA: HETA HYTTINEN

Musiikkiteollisuuden nykytilasta puhutaan hiukan samoin sanankääntein kuin ilmastonmuutoksesta. Säät ovat muuttuneet, kyllä, mutta eihän se ole pelkästään pahasta… onhan näistä ennenkin selvitty, ja kyllä, kun me pienet kansalaiset muistamme myös lajitella jätteemme, niin virhe korjaa itsensä.

Musiikkiteollisuudessa samaa keskustelua käydään vain vielä hölmömmällä retoriikalla ja toiveikkuudella, sillä siinä missä Tellus on sentään kokonaisuus, jonka hölmömpikin ymmärtää ekosysteemiksi, musiikkibisnes on epäkonkreettisempana kokonaisuutena hankalatajuisempi. Monille se on erilaisia toisistaan etäisiä liiketoiminta-alueita, joista ajatellaan, että yhden kituminen tai sukupuutto ei heilauta loppua ekosysteemiä.

Musiikkiteollisuus on kuitenkin Maan lailla kokonaisuus joka tarvitsee kaikki lajinsa, osasensa ja toimijansa toimiakseen. Se ei ole keskenään keskustelemattomien tahojen vastakkainasettelua, jossa yhden tahon tappio on toisen voitto, vaan kokonaisuus, jonka kaikki toimijat elävät vuorovaikutussuhteessa keskenään.

Ylikansallisten suurten viihdeyhtiöiden heikko tulos on monen fiksunakin pidetyn alan toimijan mukaan niiden oman toiminnan tulosta ja siten sekä ansaittua että mahdollisesti jopa tarpeellista. Ahneina ja bisnesorientoituneina ne ovat itse ajaneet itsensä nykyiseen ahdinkoonsa. Vertaisverkot, sosiaalinen media, omaehtoinen toiminta ja niin edelleen korvaavat niiden paikan populaarikulttuurin harrastajien maailmassa ja pikku hiljaa tekevät tai ovat peräti jo tehneet suuryhtiöt tarpeettomiksi. Kyse on luonnollisesta bisneksen evoluutiosta, joka palauttaa taiteilijan toiminnan keskiöön ja ajaa bisnesurpot pois pilaamasta bileitä.

Ajatus on idealistisuudessaan suloinen, vaikka onkin väärä. Musiikkiteollisuus on laaja ja monipolvinen kokonaisuus, joka sen lisäksi, että tarvitsee, tietysti, taiteilijan, tarvitsee myös bisnesosaamista. Bisnesosaaminen kun on se, joka antaa taiteilijan äänelle kaikupohjan ja luo ansainnan, joka mahdollistaa taiteilijalle vapauden keskittyä taiteeseensa. Bisnesosaaminen keksii keinot saavuttaa taiteilijan maksimaalinen yleisö. Se keksii keinot kiertää maailmaa. Se löytää seuraavan lahjakkuuden ja esittelee tulokkaan yleisölle. Bisnesosaaminen on musiikkiteollisuudessa se, joka sekä luo diversiteettiä että kysyntää sille.

Musiikkiteollisuuden suuret toimijat eivät taatusti ole viattomia nykyiseen ahdinkoonsa. Ja on perusteltua kysyä, kuinka kummoista niiden paljon puhuttu bisnesosaaminen on tai on ollut, mutta rakentavampi kysymys kuuluu, mitä niiden tilalle?
Musiikkiteollisuus on ekosysteemi ja siihen pätevät samat säännöt kuin muihinkin. Säännöistä simppelein on se, että ekosysteemin hyvinvointi on juuri niin hyvä kuin sen suurimpien petojen vointi. Ja juuri nyt me alan kuluttajat ja pienemmät toimijat katselemme, kuinka ne kituvat, ja meidän pitäisi tietää, että isojen petojen kuoltua ei pienemmistä otuksista henkiin jää kuin torakat ja rotat.

Teksti: Jone Nikula