Jone Nikula: Rockbisneksen rahat eivät ole laadun mittari

Jaa Facebookissa

Viihdejournalismissa on paljon tympeitä piirteitä, mutta kenties tympein niistä on tapa, jolla artistien menestystä mitataan rahassa. Tarkoitan näitä ”miljoonatulot!”, ”huipputulot!” -otsikoita joita säännöllisin väliajoin ilmestyy viihdesivuille, kun verotuloja ja tilinpäätöksiä sananvapauden nojalla referoidaan suurelle yleisölle.

Kyse ei ole siitä, että otsikot kiusaannuttaisivat minua siksi, että ne mielestäni loukkaavat artistien intimiteettisuojaa, vaikka niinkin asian koen, vaan paljon itsekkäämmistä syistä. Ne loukkaavat minun älykkyyttäni.

Ensinnäkin kyse on siitä, että artistin ansiot, vaikka heijastavatkin artistin suosiota, eivät kerro mitään muuta artistin merkityksestä edustamallaan alalla. Ne kertovat vain sen, mitä artisti on laskuttanut ja tienannut. Artistin arvosta taiteellisena sisällöntuottajana tai tienraivaajana tulot eivät kerro mitään. Toiseksi artistin ansainnan yhtälö on olennaisesti monimutkaisempi kuin mitä viihdeuutisointi antaa ymmärtää.

Homma kun ei mene niin, että kun artisti X laskuttaa konserttijärjestäjää Y summalla Z, on Y voittoa. Artistin yrityksellä on ihan samalla tavalla velvoitteita ja kuluja kuin minka tahansa alan yrityksellä ja siten liikevaihto ei kerro mitään mahdollisesta liikevoitosta.

Mutta eniten minua tympii löperössä viihdeuutisoinnissa se, että siinä unohdetaan, että menestyvä artisti on paljon muutakin kuin rahakone itselleen ja edustamalleen teollisuudenhaaralle.

Yhden artistin menestys kun tuppaa tuottamaan hyvää monille muillekin kuin vain hänelle itselleen, hänen palkkalistoillaan oleville ja yhteistyökumppaneilleen. Näin siksi, että menestys luo kysyntää ja kulutuksen kulttuuria laajemminkin ja siten edesauttaa alan kaikkia toimijoita. Samoin taiteellisella puolella yhden artistin menestys vaikuttaa trendeihin ja asenteisiin tavalla, joka avittaa myös muita.

Populaarikulttuuri on monimutkainen, -muotoinen ja –tasoinen, alati liikkeessä oleva kollaasi erilaisia toimijoita ja toimintoja joiden keskinäinen vuorovaikutus edelleen ruokkii sen liikettä. Se on epämääräinen entiteetti, jonka kyky vaikuttaa laajoihin massoihin on sekä empiirisesti todistettu että hankalaselkoinen todentaa eksaktein termein.

Mutta ennen kaikkea, populaarikulttuuri ei ole joukko-oppia vaan yksilöiden hallittua tai hallitsematonta toimintaa jossa jo yhdenkin menestyjän valinnoilla ja teoilla on suoria ja välillisiä seurauksia sekä itse populaarimusiikin kentällä että parhaassa tapauksessa koko ympäröivään maailmaan ja sen ihmisiin.

Kun viihdelehti raportoi artistin tuloista, se raflaavaa otsikkoa rakentaessaan joko ei ymmärrä tai vain kylmästi unohtaa artistin todellisen arvon. Ja se ei ole ainoastaan lukijakuntaa aliarvioivaa uutisointia. Se on sellaisesta asiasta uutisoimista, jota ei ymmärrä sen vertaa, että ymmärtäisi olla uutisoimatta.

Teksti: Jone Nikula

Kirjoittaja on 40-vuotias median monitoimimies, joka harrastaa työntekoa, keikoilla käyntiä sekä kertausharjoituksia.