In Memoriam: T.T. Oksalan asenne oli ROCK

Jaa Facebookissa

Yksi pala kotimaisen rock-musiikin historiaa sai päätöksensä, kun tuottaja, äänittäjä ja miksaaja T.T. Oksala alias Timo Tapani Oksala siirtyi säätämään enkelkuoron soundeja 13. joulukuuta. Kuolinilmoitus julkaistiin tänään Helsingin Sanomissa ja TT on jo haudattu omaisten kesken.

T.T. Oksalan oma soundi oli tietty laadun tavaramerkki 1980-luvun kotimaisen musiikin tekijöiden keskuudessa. Tuolta vuosikymmeneltä hänen töistään jäävät elämään albumit muun muassa Smackin, Peer Güntin ja Sielun Veljien kanssa. Sittemmin TT:n puoleen kääntyivät muun muassa omaa uraansa vasta aloitteleva HIM, Stratovarius sekä Ultra Bra. Oksala palkittiin myös Tuottaja-Emmalla 1985.

Oma muistoni TT:stä on lämmin, vaikkakin samalla olen tietyllä tavalla TT:lle vihainen siitä, miten hän oli oman elämäntapansa uhri. Vielä loppumetreille saakka ajattelin, että vielä jonain päivänä näen hänet höröttämässä tuttua nauruaan pipo puolittain sävytettyjen silmälasien päällä.

Työmyyrän päivä kulki aktiivisten vuosien aikaan 2000-luvulla tietyn kaavan mukaan: Ensin Lauttasaaressa studiolla töitä, sen jälkeen taksilla Mälliin eli Tornin irkkubaari O´Malleysiin, siitä vaihtoehtoisesti Coronan tai Sodan, sittemmin Loosen kautta Lostariin. Pilkun jälkeen mätöt naamioon ja kotiin. Seuraavana päivänä sama homma. Joskus Lost & Foundissa jopa huolestuttiin, kun TT:tä ei näkynyt tietyn kellonajan jälkeen, ja henkilökunta soitteli miehen perään muihin baareihin saaden onneksi vastauksen siitä, että mies on tallessa. TT tarttui uusiin hankkeisiin aina intoa puhkuen ja pälättäen kuin papupata biiseistä, joihin oli saanut loihdittua vaikka vain jonkun pienenkin siistin uuden jutun. TT kuulokkeet päässä baarissa – tai vastaavasti laittamassa niitä jonkun toisen päähän – oli tuttu näky.

Näin jälkikäteen ajateltuna ehkä juuri se, että TT oli tavallaan töissä koko ajan, oli myös tietynlainen riippa. Vaikka itsekin vietin Oksalan kanssa paljon aikaa varsinkin backgammonia pelaten Mällissä, hän ei oikeastaan koskaan puhunut siitä, mitä hänen elämässään muuten tapahtui musiikkihulinoiden ulkopuolella. Ehkä siinä oli eräänlaisen yksinäisyyden ongelman ydin. Uskon, että suurin osa hänen valloittavasta sosiaalisuudestaan pääsi oikeuksiinsa juuri ihmisten ilmoilla ja yöaikaan.

2000-luvun puolivälissä, kun TT alkoi sairastella, suuri ystävä- ja tuttavajoukko oli hänen tukenaan, ja miekkonen nähtiinkin vetreytyneenä vielä tarttumassa ahnaasti uusiin haasteisiin. Kuitenkin parin viime vuoden aikana hän itse valitsi erakoitumisen, eikä ottanut yhteyttä kehenkään itse tai vastannut viesteihin – ainakaan mitä olen viimeisimpien aikojen saatteessa kysellyt hänet tunteneilta muiltakin ihmisiltä. Hänen omasta valinnastaan huolimatta ihmiset eivät unohtaneet häntä. Yleisin kysymys tietyin väliajoin musiikkipiireissä oli: “Oletko nähnyt TT:tä?”.

Ilopilleri ja soundien velho on poissa ja se tuntuu surulliselta. Olen silti varma, että vielä jonain päivänä kökötämme saman pilven päällä pelaten bäckistä ja muistellen hienoja yhteisiä hetkiä, joita elämäämme mahtui. Naurua, hymyä ja peräänantamattomuutta asioissa jopa hellyyttävään jääräpäisyyteen saakka. Niistä oli TT tehty.

Teksti ja kuvat: Heta Hyttinen

P.S. Olihan TT tietenkin paljon muutakin kuin miksauspöydän takana oleva ammattilainen, tässä nostalginen pätkä vuodelta 1979, jossa Oksala esittelee kitarasyntesoijan! Hyvä meininki :-)!