Diablon Aadolf Virtanen: Haaveet kaatuu

Jaa Facebookissa

Otsikon mukainen biisihän se alkoi soimaan päässäni, kun aloin miettimään aihetta tähän. Tuo Jore Marjarannan lainarenkutus oli aikanaan viimeinen
pisara päätökseeni hankkia taskuun mahtuva musiikkisoitin, jotta ei tarvitsisi enää esim. duunissa kärsiä radion soittolistojen
totalitäärisestä toistosta. Eipä ole meininki muuttunut mihinkään, toisto on tänäkin päivänä kanavan kuin kanavan henki ja elämä, jota myös koitan
karttaa mahdollisuuksien mukaan. Jossain määrin vielä on käsitettävissä, että aivan uutta artistia yritetään kenties levybisneksen eri tahojenkin
myötävaikutuksesta tuputtaa väestölle keinolla millä hyvänsä. Tällaiseenhan esim. sinkkulohkaisun pohjaton jauhaminen lienee toki
kätevin keino, mutta se ei kuitenkaan vielä selitä kaikkea.

Mainitun Marjarannan haaveiden kaatumisen jälkeen Lordin, ym. isänmaan toivojemme ansiosta hevistäkin on tullut jo salonkikelpoista, missä ei
sinänsä valittamista. Olemme saaneet myös radiokanavia, jotka “soittavat mitä haluavat”, ihmeen paljon heviäkin, jota enimmäkseen hevimiehenä toki
mieluiten kuuntelisi. Ajoittain tulee annettua tällaiselle kanavalle “mahdollisuus”, mutta kilin kellit!

Se helvetin jauhanta jyllää lopulta näilläkin kanavilla! Miksi toistoperiaatteella toimitaan ikivihreiden ja suosioltaan vankkumattomienkin artistien kohdalla, eikä vaan pelkästään hevimusiikin kohdalla? Haluaisikohan kukaan kuulla mieluummin jotain muuta Iron Maidenia, kuin Can I Play With Madnessin? Judas Priestilläkin on muuten tukku muita, parempiakin biisejä kuin Breaking The Law. Veikkaan, että monikin haluaisi.

Miksi sitten ei? Onko kyse ohjelmapäälliköiden tms. laiskuudesta tai ammattitaidottomuudesta, vai jopa suorastaan siitä, etteivät asian takana
vaikuttavat ymmärrä musiikin tahi bändien päälle paljoakaan? Tällöinhän ei ko. tahojen pitäisi olla musiikin kanssa tekemisissä ensinkään, siis
ainakaan ammattimielessä. Olinpa sitten ahdasmielinen tai vaan vaihtelunhaluinen, hyväkin biisi muuttuu tarpeeksi jauhettuna vihatuksi.
Luojan ja taskusoittimeni (osittain marginaalisen musiikkimakunikin) kiitos tähän pisteeseen ei ole vielä menty, paitsi toki sellaisten
artistien kohdalla, jotka olisivat syystä tai toisesta “mustalla listallani” jo muutenkin ja ansaitusti.

On toki ihmisiä, joita tällaiset asiat eivät koskaan tule rassaamaan ja ihmisiä, jotka kuuntelevat mukisematta sen, mitä heille toimitetaan.
Ihmismassallehan pitää vaan kertoa, miten toimia, tämänhän tiesi jo muuan Hitlerkin. Tulee siis aina olemaan varma sakki, joka kipaisee ja ostaa
vielä kaiken kukkuraksi puhkisoitetun artistin levynkin sen varsinaisesta sisällöstä huolimatta, jotta voisivat toistaa sitä kotonakin. Etevimmät
ostavat vielä erilaisia Hittibuumi- kokoelmia, jotka on rakennettu näitä toistopaloja käyttäen. Olkaa onnellisia, helpollahan te pääsette, itse kun
koen tilanteen ongelmaksi, jota ei edes olisi pakko olla.

Jos joskus jostain syystä säveltämäni musiikki päätyy radioiden levylautasille ja saavutan artistina vakaata suosiota, olen siinä pisteessä myös valmis
vaikuttamaan kaikin laillisin keinoin, että joka ikistä soittomittaista biisiäni käytetään tasaisesti kanavasoitossa. Moinen haavehan tosin
luultavasti kaatuu sekin tuota pikaa. Ja radiosta alkoi muuten juuri Sweet Child ´O Mine. Kuunnelkaahan sitä.

Aadolf Virtanen

  • aa

    Totta joka sana. Toiston määrän esimerkiksi Radio Rockilla voi todeta täällä: http://soitto.info/radiorock/

    40 kertaa viikon sisällä Nickelback:ia, parhaimmillaan 6-7 kertaa vuorokaudessa, ja sama biisi luonnollisesti kyseessä. Soitetaan todellakin mitä halutaan!

  • bb

    Toisto on kieltämättä ongelma. Vielä suurempi ongelma on kuitenkin biisien välillä äänessä olevat ihmiset, joiden löpinöitä ei parhaalla tahdollakaan jaksa kuunnella.

    Tarkemmin ajatellen: vika ei ole sinänsä toimittajissa, vaan kanavien ohjelmasisältöjä johtavissa tahoissa. Hyviä toimittajia vielä harvinaisempia ovat ns. oikeat radio-ohjelmat. Hyvin monen kanavan ohjelmat ovat tv-kanava-analogialla tv-chatti-tasolla.

    Nykytoimittajat tekisivät varmasti miellyttävämpääkin kanavantäytettä, jos heille annettaisiin siihen mahdollisuus.

    Onneksi YLE jaksaa vielä (toistaiseksi) pyörittää hyviäkin ohjelmia, kuten esim. Jatzofrenia, Nousevan auringon talo, Avaruusromua.