Arttu Wiskari: Tarinoita pubin rapajuopoista yhteiskunnan epäkohtiin

Jaa Facebookissa

Jos joku olisi sanonut minulle viisi vuotta sitten, että omaan levytyssopimuksen Warner Musicille ja esitän suomenkielistä, iskelmään pohjautuvaa tarinankerrontamusiikkia, tai että Rytmi-lehti pyytää minun mielipidettäni suomalaisesta nykylyriikasta, olisin nauranut viestin tuojan ulos vedet silmissä.
Tuolloin en vielä kuunnellut tai esittänyt juuri lainkaan suomenkielistä musiikkia, sitä vastoin Ameriikan Yhdysvalloista peräisin olevaa countrya ja bluesia.
Tavattuani armeijan soittokunnassa Rintalan Jannen, kaverin, joka vastaa meillä pitkälti musiikista ja teksteistä, aukesivat silmäni vasta Junnun, Juicen ja Göstan hienoille teksteille. Niitä me kuunneltiin Rintalan kaupungin vuokrakaksion olohuoneessa, samalla kun juotiin bisseä ja unelmoitiin levytyssopimuksesta ja siitä, että kuulisi joskus oman kappaleen radiosta.

Iltojen keskustelu johti usein siihen samaan lopputulokseen nykyteksteistä: ”Miksei kukaan tee biisejä selkeillä tarinoilla, vaan tekstit ovat mitä omituisempaa taivaanrannan maalailua. Tai jos biisissä onkin tarina, se on puettu useasti niin monimutkaisiin kielikuviin, ettei tarinan pääpiirteitä voi kertakuuntelemalla ymmärtää ilman yliopistotason tutkintoa.” Onhan onneksi poikkeuksiakin, kuten Paleface tai Anssi Kela, en sitä kiellä, mutta näistä lähtökohdista se idea sitten lähti alkaa skrivata omaa juttua.

Rintala oli jo aiemmin kirjoitellut pöytälaatikkoon tarinoita ja tekstejä. Niitä me sitten ryhdyimme käymään aluksi läpi, osaa käytettiin sellaisenaan, osaan toin omaa maustetta diggailemastani countrymusiikista. Samaa tarinankerrontaahan se countrykin on: Muija lähti, hevonen ontuu, Chevyn kone leikkasi kiinni ja viinat on juotu.
Tarinoiden aiheet kappaleisiimme tulevat asioista, joita olemme itse eläneet, tai tarinoita joita olemme perheenjäseniltä tai ystäviltä kuulleet. Stooreja, joita paikallisen pubin rapajuoppo haluaa baaritiskillä kertoa neljän promillen humalassa, tai vaikka epäkohtia joita YLE:n ajankohtaisohjelma on esiin nostanut. Asioita, joita tapahtuu meille ihan tavallisille ihmisille!

Mielestäni iskelmämusiikissa lauletaan edelleen liikaa tähtivöistä, kuutamosilloista ja hämäristä tavernoista, vaikka mestarit kuten Repe Helismaa ja Vexi Salmi ovat jo kahlanneet sen kentän totaalisen loppuun. Tuollaisilla aiheilla on mielestäni mahdotonta koskettaa tai ravistella enää ketään vuonna 2011. Ajat ovat muuttuneet. Perusaiheet ovat tietenkin pysyneet samana, tyttö rakastuu poikaan, poika kaipaa tyttöä, tyttö rikkoo pojan sydämen, yms. Ulkoasu pitäisi vaan päivittää tälle vuosituhannelle, tuoda niihin uutta kulmaa, jotta tämän ajan ihmiset kokisivat ne omikseen. Tässä on varmasti paljon myös kyse vielä sukupolvien välisestä kuilusta. Musiikkibisnestä kun hallitsevat pääosin ennen 80-lukua syntyneet tekijät.

Jos ihmisten mieliin haluaa jäädä, pitää varsinkin suomenkielisessä musiikissa olla tekstissä koukkua. Lisäksi asioista pitää osata kertoa niin, että kuulija on koukussa ensimmäisen lauseen jälkeen. Mun kotiin murtaudutaan joka yö. Kuuntelijalle pitää saada luotua fiilis: ”Mun on pakko kuunnella tätä biisiä”. Itse käytämme Jannen kanssa tarinoissa paljon paljon yksityiskohtia, joiden toivomme jäävän helposti kuuntelijoiden päähän. Siks nukun pistooli mun tyynyn alla. Väitän, että edellisen lauseen tyyppisen lainin jälkeen sivukorvalla kuunnellut kuuntelija kääntää aamuruuhkassa Nissanin stereoista volyymia suuremmalle. ”Mistä ihmeestä tää jätkä laulaa?.”

Kun kappaleen otsikko tai idea on hyvä, tarinan runko hallussa, ”mitä minä haluan tällä tarinalla oikeasti kertoa”, ja stoori täynnä mehukkaita yksityiskohtia ja tietenkin se legendaarinen kertosäkeen hookline, eli juttu joka jää kerrasta päähän, ollaan hyvän iskelmätekstin ytimessä. Mielestäni hyvän biisin tekstin pitäisi myös olla aito ja rehellinen, jotta artisti pystyy sen esittämään uskottavasti ja jotta joku toinenkin siellä Nissanin ratin takana Kehä ykkösen aamuruuhkassa pystyisi siihen samaistumaan.
Junnu oikealla olkapäällä, Gösta vasemmalla. Niillä eväillä me Rintalan kanssa biisejä ja tekstejä tehdään ja toivotaan, ettei idolit pyöri haudoissaan.

Teksti:Arttu Wiskari

Kirjoittaja on 27-vuotias espoolainen muusikko, jonka musiikissa isointa osaa näyttelevät tekstit, joissa kerrotaan kiperimmistäkin asioista niiden oikeilla nimillä, turhia kiertelemättä. Artun debyyttialbumi julkaistaan Warner Musicin kautta 15. kesäkuuta.