Jazzanova – Nu-jazzin tyyliniekat

Jaa Facebookissa

Berliiniläisen Jazzanovan maine on uutta, elektronista rytmimusiikkia kuuntelevissa piireissä kova. Onpa vastaan tullut myös monta vanhakantaisemman svengin harrastajaa, joiden sydän on alkanut sykkiä klubimusiikille juuri Jazzanovan kautta.

Tapasin Alexander ”Alex” Barckin Jazzanovan toimistolla Berliinin Mittessä, pienen alkuhässäkän jälkeen. Sonar Kollektiv -merkin label manager Matthias Bombach oli sairastunut ja unohtanut ilmoittaa tulostani, mutta langan päähän saatu Alex lupasi koukata Düsseldorfin -keikkamatkalleen vielä toimiston kautta. Suomesta tuotu, pakastekylmä Koskenkorva ja levytuliaiset sulattivat viimeisenkin jään ja ryhdyimme istumaan Alexin kanssa antoisaa haastattelusessiota.

Itä-Berliinistä kotoisin oleva Alex muisteli aluksi, miten oli ennen muurin murtumista kuunnellut anglo-amerikkalaisia, länsipuolen radiokanavia ja kerännyt kelanauhalle mieleisiään biisejä. Tiskijukkien musiikin päälle puhumat alku- ja loppuspiikit Alex leikkeli pois eli kävi siinä samassa hieman esikoulua esimerkiksi beat-miksaamista varten. Tulevan Jazzanova-dj:n kaveripiiriin kuului tuolloin paljon hip hoppareita, joten sitä tyyliä tuli tutkittua paljon:

”Hiphopissa oli jotakin mystistä: halusin tsekata mistä sämplet ovat peräisin ja sitä kautta musiikkimakuni laajeni mm. souliin ja jazziin. Muistan myös ihmetelleeni, mitä tarkoittaa räppäreiden niin paljon mainostama ghetto… (ex-itä-berliiniläisen naurua.) Muurin murruttua kaikki muuttui ja askeettinen musiikkirakkauteni muuttui joksikin aikaa hulluksi shoppaamiseksi, koska tarjolla oli suurin piirtein kaikki levyt, joista olin aina haaveillut.”

Alex tapasi Jazzanovan dj-kolmikon muut tiskijukat eli länsi-berliiniläiset Jürgen von Knoblauchin ja Claas Brielerin vuonna -95 Delicious Doughnuts -klubissa, jossa he spinnasivat dj-duona viikottain. Miesten soittama musiikki iski suoraan Alexin makuun ja hänestä alkoi tuntua siltä, että voisi ehkä itsekin toimia dj:nä. Kiinnitys löytyi erääseen pieneen klubiin, josta tuli myöhemmin hetkeksi muodikas paikka. Eräänä iltana Delicious Doughnutsin tuottaja tuli käymään, piti kuulemastaan ja kysyi, haluaisiko Alex kokeilla siipiään Jürgenin ja Claasin kanssa.

”Ensimmäisellä kerralla soitin duona Jürgenin kanssa ja se oli todella hienoa: välillemme syntyi heti hyvä meininki ja keskinäinen kunnioitus. Spinnasimme hyvin laaja-alaisen setin, josta löytyi kaikenlaista: brasilialaisesta tanssimusiikista elektroon, souliin, jazziin jne. Seuraavalla kerralla mukana oli myös Claas – ja Jazzanova -dj-trio oli syntynyt. Paikan sound-system ei ollut kovinkaan hyvä ja osittain siksi soitimme pikemminkin melodisia kappaleita kuin jyräbasso-musiikkia. Jotkut alan ihmiset eivät pitäneet siitä, että menimme niin villisti tyylistä toiseen. Mutta meidän mielestämme mikä tahansa kappale oli okei, jos se sai yleisön tanssimaan, hymyilemään tai tuntemaan positiivisia viboja. Tuo asenne yhdistettynä tuottajiemme tekniseen ammattitaitoon synnytti myöhemmin Jazzanova–soundin.”

DJ-kolmikko tapasi tulevat tuottajansa samaisessa klubissa: Stefan Leisering ja Axel Reinemer työskentelivät nimellä Extended Spirit, ja Roskow Kretschmannin taiteilijanimi oli (ja on edelleenkin) Kosma. Kaikki kolme olivat alun perin hiphop-tuottajia, mutta he kävivät Delicious Doughnutissa kuuntelemassa Jazzanova-dj:ien laaja-alaista meininkiä. Kun klubi pyysi jokaista tiskijukkaansa remiksaamaan raitoja kokoelmalevylle, niin Alexin ja kumppaneiden oli luontevaa kääntyä Stefanin, Axelin ja Kosman puoleen.

”Teimme kolme remiksausta, mutta sitten klubin kokoelmalevyä ei julkaistukaan. Jäimme siis ensimmäisten tuotoksiemme kanssa rannalle, mutta halusimme julkaista ne tavalla tai toisella. Pistimme viimeiset omat pfenningimme likoon ja kuinka ollakaan, miksauksistamme tuli pieniä klubihittejä. Toki siihen vaadittiin ystävien apua: sellaiset maineikkaat tiskijukat kuin Rainer Trüby ja Gilles Peterson tekivät paljon esimerkiksi Fedime’s Flight -biisin menestyksen eteen. Vaikutti siis helpolta tehdä hyvää musiikkia, joka löytää oikean yleisön – ja vieläpä niin, ettei tarvinnut tinkiä taiteellisesti tippaakaan. Tuosta lähtökohdasta ja samoilla periaatteilla olemme kulkeneet jo kahdeksan vuotta.”

Laajalti luotettua laatua

Jazzanovan remiksaukset ovat maailmalla niin maineikkaita, että niitä voi pitää jazzvaikutteisen remiksaamisen paradigma-esimerkkeinä, korkean laadun standardina. Posse ei suhtaudu remiksaukseen nopeana ”fiilisjuttuna”, vaan yhden raidan työstäminen on saattanut kestää jopa kolme kuukautta. Jazzanovan remiksaukset ovat hyvin harvoin – jos koskaan – vain ”yhden koukun” biisejä. Pikemminkin päinvastoin: monissa miksauksissaan Jazzanova on käyttänyt elementtejä käsittelyssä olevan artistin tuotannosta laajemminkin, eikä siis hyödyntänyt vain työn alla olevaa biisiä. Ja muistetaan, että nyt puhutaan esimerkiksi sellaisista klubimusiikin maailmantähdistä kuin U.F.O., 4 Hero, Azymuth ja Koop. Itse miksausprosessista kertoo Alex näin:

”Kun remiksaamme Jazzanovana, niin mukana on aina vain yksi tuottaja ja yksi dj – kulloinenkin miksaus on siis kahden ihmisen yhteistyötä, ei useamman. Ideat tulevat dj:ilta, studion tuntemus ja tekninen ammattitaito tuottajalta. Idea saattaa olla esimerkiksi sellainen, että tehdään housebiisi, joka vaihtuukin väliosassa johonkin ihan toiseen tyyliin. Dj:t tietävät, millaisia elementtejä voi ottaa mukaan, mistä niitä – jos sämplejä käytetään – löytää ja miten moodia tai tempoa voi vaihtaa sulavasti. Tuottajat jalostavat nuo ideat käytäntöön, rakentavat kappaleen pala palalta.

Jazzanovan remiksauksista saa oivan käsityksen kokoelman The Remixes 1997 – 2000 avulla. Tupla-cd julkaistiin marraskuussa 2000 ja sen jälkeen menikin vielä lähes pari vuotta, ennen kuin Jazzanova sai ulos varsinaisen debyyttilevynsä, omia kappaleita tarjoavan albumin In Between (heinäkuu -02). Alexilla on kuitenkin selitys sille, miksi asiat tehtiin tuossa marssijärjestyksessä:

”On paljon helpompaa tehdä remiksaus kuin oma biisi, jossa lähdetään liikkeelle puhtaalta pöydältä. Alkumenestyksemme jälkeen monet nimekkäät artistit halusivat meiltä miksauksia: se merkitsi nopeaa rahaa, sillä remiksaus syntyy, ainakin periaatteessa, melko nopeasti. Oma albumimme tuli ulos mielestämme ihan sopivaan aikaan: olimme paljastaneet kunnolla karvamme musiikin rakastajina ja luoneet jo tunnistettavan Jazzanova-soundin.”

”Jakelijat, kriitikot ja muutkin tahot kyllä kyselivät tuota samaa, että miksi oman albumimme ilmestyminen kesti niin kauan? Sanoisin, että levy tehtiin ihan normaalissa ajassa, ottaen huomioon, että kukaan ei painostanut meitä, vaan saatoimme kehitellä musiikkia omalla rytmillämme. Varsinainen työprosessi, siis matka musiikillisista alkuideoista ja demoista valmiiksi biiseiksi asti, kesti noin vuoden. In Betweenin vastaanotto oli hieman ristiriitaista, mutta kun kritiikit olivat lopulta keksimäärin hyviä, niin olemme tyytyväisiä lopputulokseen.”

Tietenkin oli luonteva ajatus, että Jazzanova tarjosi In Betweenin raitoja muille artisteille remiksattavaksi. Ajatuksen toteuttaminen ei tässä tapauksessa ollut ihan yksinkertaista, sillä monet kavahtivat ajatusta maineikkaan possen musiikkiin tarttumisesta. Uskalikkoja kuitenkin löytyi, jopa tuplalevyksi asti (Jazzanova Remixed, toukokuu -03).

”Halusimme antaa jotakin takaisin sellaisille ihmisille, joita olimme itse remiksanneet tai jotka olivat tehneet työtä kanssamme. Kaikki miksaajat ovat kavereitamme, eli ketään ei palkattu mukaan kovalla rahalla, ei edes Jazzy Jeffiä. Pidän itse paljon noista miksauksista, sillä kaikki mukana olleet tahot näyttivät parhaat puolensa ja pistivät likoon oman persoonallisuutensa. Ehkä musiikkimme saattaa kuulostaa hankalalta remiksattavaksi, mutta lopputulokset ovat mielestäni onnistuneita.

Jazzanova Remixedin myötä kolmen dj:n ja kolmen tuottajan kopla on kulkenut yhden 90-luvun puolivälissä alkaneen polun päästä päähän. Mitä voimme odottaa seuraavaksi?”

”Aloitimme juuri uuden oman albumin tekemisen ja teemme koko ajan uusia remiksauksia. Suunnittelemme myös kokoelmalevyä, jossa on raitoja sekä meiltä että Sonar Kollektiven muilta artisteilta: mukaan saattaa löytyä harvinaista ja historiallista musiikkia Jazzanovalta, ja yritämme saada kokoelman ulos keväällä. Lisäksi tuotamme muiden bändien musiikkia: saimme vast’ikään valmiiksi In Betweenillä laulaneen Clara Hillin levyn, josta ennustamme suurta hittiä.”

Jazzanovan levymerkkikuviot

– JCR, Compost Records, Sonar Kollektiv

Jazzanovan tekemisiä seuratessa on saattanut hämmentyä kolmesta eri levy-yhtiön/-merkin nimestä, jotka mukana keikkuvat. Jazzanova Compost Recordsin, Compost Recordsin ja Sonar Kollektiven suhde on kuitenkin loppujen lopuksi aika looginen. Näin valottaa asiaa Alex Barck:

”Jazzanovan synnyttyä tarvitsimme oman levymerkin, sillä emme halunneet olla jonkin olemassa olevan labelin, edes mainetta jo niittäneen Compost Recordsin artisteja. Syntyi Jazzanova Compost Records, koska meillä oli kuitenkin hieman erilainen profiili kuin müncheniläisen Compostin katalogissa jo olleilla bändeillä. Opimme paljon asioita ”emoyhtiön” Michel Reinbothilta: hän on hyvä bisnesmies, mutta vuosien saatossa meillä kyllä oli myös erimielisyyksiä musiikin suhteen. Kun Jazzanova -nimellä alkoi olla tarpeeksi voimaa, niin päätimme käyttää sitä itse. Aika aikaansa kutakin – ja nyt tuntuu hyvältä, että Jazzanova seisoo ihan omillaan, oman Sonar Kollektiven suojissa. Voimme toimia suoraan esimerkiksi jakelijoiden kanssa, ilman välikäsiä, ja vastaamme itse siitä, miten sovituissa julkaisuaikatauluissa pysytään.”

Jazzanovan alkuperäinen sopimus oli tehdä kolme isoa projektia Compostin suojissa: remiksausten kokoelma, oma albumi ja siitä julkaistavat remiksaukset. Noiden omien tuotantojen lisäksi JCR julkaisi hieman muidenkin bändien musiikkia, muistettakoon vaikkapa Nuspirit Helsinkin 12-tuumainen Montana Roha Jazz EP. Jazzanovan ohella JCR:n suurin kaupallinen menestys on ollut ruotsalainen, supersuosittu Koop.

Sonar Kollektiv taas syntyi Berliinissä vuonna -98, kun Jazzanova oli noussut siivilleen ja remiksausten kysyntä loi toiminnalle taloudellista turvallisuutta. Ideana oli yksinkertaisesti ”yhteisöllinen” levymerkki, jonka kautta voisi julkaista tuttujen berliiniläisten artistien tekemää hyvää musiikkia. Villeinä vuosina Sonarilla oli myös useita alamerkkejä ja homma meni Alexin mukaan hieman sooloiluksi. Nyt juttu on paketoitu kasaan, kataloginumerot ja -tunnukset alkoivat viime maaliskuussa uudella tavalla ykkösestä, toimistossa työskentelee puolenkymmentä ihmistä. Ja koko homman lippulaivana on siis nyt Jazzanova.
Alexin mukaan vuosi 2003 oli Sonar Kollektivelle hyvä, ja tulevaisuuteen voi katsoa luottavaisesti:

”Niin paljon hyviä juttuja on tarjolla, että välillä joudumme sanomaan ei loistomusiikillekin. Julkaisuaikataulumme on lyöty kiinni seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Tuntuu hyvältä olla sellainen instanssi, jota arvostetaan ja johon ihmiset luottavat. Politiikkana Sonar Kollektivella on samat periaatteet kuin Jazzanovalla ja JCR:llä: musiikki voi tulla aika monenlaisista tyyleistä, mutta jos se on tunteella ja huolella tehtyä, niin yritämme sen julkaista. Sitä ihmiset nimittäin kuuntelevat: taiteilijan luovaa panosta ja sitä, onko musiikissa sydän mukana.”Jazzanova ja mainitut levymerkit internetissä:

Teksti ja kuvat: Markus Partanen