Ile Kallio – Boogiekiintiö on täynnä

Jaa Facebookissa

”Olisiko se AC-musiikkia?” pähkäilee Ile Kallio kysyttäessä mihin genreen hänen ja Kaija Kärkisen musiikki mahtuisi.
”AC-musiikkia?” ihmettelen. AC/DC? Accidentally Comic?

”Se on uusi termi, jonka kuulin kaveriltani. Adult contemporay – musiikkia, aikuisajankohtaismusiikkia”, määrittelee Kallio.

Ile Kallio nilkuttaa haastatteluun, joka tapahtui eräänä räntäsateisena iltapäivänä Ritz-keilahallissa Helsingissä.

”Löin varpaani pöydänjalkaan ja se luultavasti murtui”, huokaisee Kallio.

”Tiedän, ettei sille ole enää mitään tehtävissä, sillä olen murtanut sen ennenkin futiksessa”, jatkaa hän. Kipeästä varpaasta huolimatta mies uhkuu hyvätuulisuutta, sillä Kallion ja Kaija Kärkisen uusi levy Kuka saa kyyneleet on juuri tullut kauppoihin. Duo on tehnyt kymmenen vuotta yhteistä musiikkia ja kyseessä on heidän seitsemäs levynsä. Ile on materiaalin säveltäjä ja tuottaja, sanoitukset tulevat Kaijalta. Kallio tekee ensin sävellyksen, jonka hän rallattaa minidiskille. Kaija kuuntelee Kallion hengentuotteet ja tekee sanoitukset. Sitten pariskunta miettii ja hioo lopputulosta, jonka jälkeen seuraa varsinainen demo. Uuden levyn suhteen bänditreenejä ei tehty, vaan Anssi Nykänen (rummut) ja Harri Rantanen (basso) valmistivat omat sovituksensa biiseistä. Lopputuloksesta tuli onnistunut ja tuore.

”Sävellän sekä pianolla että kitaralla. Kitaralla syntyy perinteisempää materiaalia, mutta pianolla tulee vähän erilaisia juttuja”, kertoo Kallio. Levy syntyi vauhdikkaasti: studiotyöt aloitettiin joulun alla ja tammikuun alussa kiekko oli valmiina.

”Halusimme levylle yksinkertaisen käsityöleiman. Levyllä ei ole koneita ollenkaan. Tiesimme mitä olimme tekemässä, joten nysväämiseen ei mennyt aikaa”, toteaa Kallio.

Kallio kutsuu uutta levyä keskiasentoalbumiksi.

”Käytin kitaroissa mikkikytkintä runsaasti keskiasennossa. Soitin Gibson 335 –soittimella ja Gibson Chet Atkins –mallilla. Levyllä kuullaan myös ´62 Stratocasterillani. Nimibiisin soolon soitin Straton kaulamikillä, mikä on harvinaista. Vahvistimina kuullaan Bad Cat –komboa ja Fenderin Pro Junior –komboa. Akustisena soitin Martin D45 –kitaralla. Se on paras akustinen, jolla olen koskaan soittanut.”

Entä Pro Toolsin Amp Farm? Joko tuo digivahvistintaivas on tullut tutuksi?

”Ei! Yritän kynsin ja hampain välttää sitä! Pidän kiinni oikeista putkista, oikeasta piuhasta ja oikeasta kitarasta. Haluan, että styrkkarin ja vahvistimen välissä on ilma-aalto.”

Hän manailee Pro Toolsin olevan pirullinen laite.

”Se on pohjaton suo, jonne eksyy helposti. Halusimme Dan Tigerstedtin kanssa mahdollisimman luonnollisen ja intiimin soundin. Analogiaa viimeisen päälle.”

Nykyisin Kallio liikkuu musiikkillisesti melko seesteisillä linjoilla, ja mies selittääkin eräänä suurimmista nykyinnoittajistaan olleen Cardigansin mestarillisen Long Gone Before Daylight –teoksen. Mutta palaako vanhalla rokkarilla enää boogie veressä?

”Keikoilla se pääsee aina roihuamaan, settien loppuosassa. Muuten katson kolmen soinnun velvollisuuteeni tulleen täyteen vuosina 1975-1979 ollessani Hurriganesissa.”

Mies kuitenkin puhuu lämpimään sävyyn bluesista ja tunnustaa perustavansa jonakin päivänä tekevänsä blues-levyn. Onhan eräs hänen ensimmäisistä innoittajistaan Buddy Guy.

Mutta mitä tuumii ensi vuonna 30-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävä Kallio musiikkibisneksen nykytilasta? Onko Idols-Suomella tulvaisuutta?

”Levyjen hinnat alas! Levy-yhtiöitten pitäisi istua saman pöydän ääreen miettimään onko nykymenossa enää mitään järkeä. Levyjä tehdään aivan liikaa ja ne ovat kalliita.”

Lisäksi Kallio ei tunnustaudu Idols-kulttuurin ihalijaksi;

”Nykyisin musiikkia tehdään keinoja kaihtamatta, josta paras esimerkki on Idols. Karaoke-kisassa pärjäävät nuoret nostetaan tähtiin ja heillä tehdään b-luokan cover-albumi. Se on avoin huijaus! En arvosta sitä yhtään!”

Ile Kallio -diskografia:

Hurriganes: Crazy days (1975)
Hot wheels (1976)
Tsugu way (1977)
Hanger (1978)
Seven days, seven nights (1983)
Hurrygames (1984)
Live in Stockholm 1977 (1996)
Pera & The Dogs: Dogfood (1979)
The Dogs: Radiator (1980)
Soolot:
Irock, 1977
Get Out, 1980
Rocks And Stones, 1982
Tänä yönä, 1986
Kaija Kärkinen & Ile Kallio:
Sade (1994)
Lupaus (1996)
Suuri salaisuus (1998)
Noitavomaa (1999)
Kaikki oikeudet (2000)
En voi unohtaa – Parhaat vuosilta 1991-2001 (2001)
Kymmenen laulua (2002)

Bändit:

Kolera, Money, The Hurriganes, Pera & The Dogs, The Diesel, Kallion Katupojat, Ile Kallio & Kaija Kärkinen.

www.rockdata.org/kaijaile/levyt.htm