Whitesnake – 35 vuotta kutsumusammatissa

Jaa Facebookissa

Whitesnakessa on 35 vuoden aikana soittanut melkoinen määrä hienoja rockmuusikoita. Yhtyeen perustajan ja ainoan alkuperäisjäsenen filosofian mukaan menneitä ei muistella, vaan tärkeintä on asenne ja eteenpäin meneminen. Vaikka ulospäin saattaa näyttää ihan muulta, on Whitesnakessa aina ollut kyse yhtyeestä, ei joukosta yksilöitä.

”En koskaan vertaa yhtyeessä soittaneita muusikoita toisiinsa. En koskaan ajattele uuden jäsenen olevan jonkun yhtyeessä soittaneen korvaaja. He ovat Whitesnakessa, koska he ovat onnistuneet tekemään minuun vaikutuksen omana itsenään, soittotaidollaan ja asenteellaan työntekoa kohtaan. Jos minusta tuntuu siltä, että muusikko voi auttaa minua nostamaan Whitesnaken musiikillisesti uudelle tasolle, hän on pätevä ja tervetullut yhtyeeseen.”
”Olemme erittäin otettuja siitä, että Tommy Aldridge on palannut rumpujen taakse kolmannen kerran. Se on uskomatonta, mutta samalla todistus hänen suuruudestaan. Tällä kertaa käymme päättäväisesti eteenpäin toteuttaaksemme yhdessä musiikillista kohtaloamme”, David Coverdale kertoo.

Doug Aldrich teki vaikutuksen Coverdaleen jo yksitoista vuotta sitten. Whitesnake puolestaan teki puheliaaseen jenkkiin vaikutuksen jo 1980-luvun puolivälissä. Tuolloin hän soitti Lion-nimisessä losangelesilaisessa yhtyeessä, jonka skotlantilaissyntyinen vokalisti Kal Swann toimi Dougin oppaana tutkimusmatkalla Whitesnaken tuotantoon.

”Tuohon aikaan Slide It In oli ainoa amerikkalaisille tuttu Whitesnake-levy. Kal esitteli minulle Come An’ Get It – ja Ready An’ Willing -levyt ja diggasin erityisesti jälkimmäisen nimibiisistä. ’1987’-levy tietysti räjäytti potin ja Slip of the Tongue oli hieno levy sekin”, Doug kertoo jatkaen:


”Pikakelaus vuoteen 2002, jolloin soitin kitaraa Diossa. Olimme yhteisellä areenakiertueella Deep Purplen ja Scorpionsin kanssa ja kuulimme, että David Coverdale olisi palaamassa kuvioihin pitkän tauon jälkeen ja että Whitesnake ja Scorpions suunnittelisivat yhteiskiertuetta. Dio-yhtyettä pyydettiin mukaan, mutta Ronnie kieltäytyi seuraavan levyn äänityskiireisiin vedoten. Muistan, että olimme Dio-basisti Jimmy Bainin kanssa melko pettyneitä Ronnien päätökseen, sillä yhtyeellä oli pitkästä aikaa päällä hyvä vire, jota tuo kiertue olisi varmasti ylläpitänyt. Hieman myöhemmin sain puhelun David Coverdalen avustajalta, jonka mukaan David haluaisi tavat minut. minulle asiaa. En ollut koskaan tavannut häntä ja ensitapaamisemme oli… no, sanotaan nyt vaikka niin, että hän on melkoinen stara. Tänä päivänä hän on luultavasti sitä vielä enemmän kuin tuolloin! Joka tapauksessa hän hyvin anteliaasti lennätti minut Los Angelesista lounastapaamiseen Lake Tahoen kotiinsa ja tarjosi minulle töitä. Lupasin harkita asiaa ja jutella asiasta Ronnien kanssa. Ronnie ja hänen managerivaimonsa Wendy suhtautuivat hienosti, joten otin Davidin tarjouksen vastaan. Minut pestattiin Whitesnakeen, tosin aluksi vain kahden kuukauden mittaiselle Yhdysvaltain kiertueelle. Tuo kiertue meni niin hyvin, että Dio sai jäädä ja liityin Whitesnakeen täysipäiväiseksi kitaristiksi.”

”Muistan hyvin ensimmäiset bänditreenimme. Kaikki oli hoidettu ammattitaitoisesti ja sain osakseni luksuskohtelua: Deep Purple oli tauolla, joten sain Roger Gloverin bassoteknikon omaksi henkilökohtaiseksi kitarateknikokseni! Se oli ensikosketukseni myös muihin jätkiin: Rebiin (Beach, kitara), Marcoon (Mendoza, basso) ja Tommyyn (Aldridge, rummut). Ensimmäinen keikkamme oli Floridassa enkä muista jännittäneeni mitään keikkaa niin paljon! Olin myös innoissani: ’Vau, pääsen kiertueelle Whitesnaken kitaristina!’ Nykyään ei perhosia lentele vatsassani yhtä paljon kuin tuolloin, mikä ei haittaa lainkaan, sillä soitan paremmin silloin, kun olen rentoutunut ja rauhallinen. Olen yhä innoissani ja ylpeä saadessani säveltää ja esiintyä Davidin kanssa – ja siitä että olen ollut osa yhtyeen merkittävää perintöä 25-vuotisjuhlasta 35-vuotisjuhlaan”, Doug kiittelee.

Rakkaat rikoskumppanit

Kymmenessä vuodessa Doug Aldrichin asema Whitesnakessa on vakiintunut Coverdalen ”rikoskumppaniksi”, jota on osaltaan kiittäminen siitä, että yhtyeen viimeaikaisilla levyillä Whitesnaken kaksi puolta – bluestausta ja melodinen raskas rock – ovat onnistuneesti paiskanneet kättä ja että levyt ovat kuulostaneet yllättävän energisiltä.

”Teknisesti sävellystapamme on pysynyt melko samanlaisena, mutta olemme saaneet lisää itseluottamusta. Yhteistyömme alussa emme vielä säveltäneet emmekä juuri edes puhuneet asiasta, sillä olimme jatkuvasti kiertueella. Vasta vuoden 2005 tienoilla aloin varovasti kyselemään Davidilta, josko häntä kiinnostaisi tehdä uutta Whitesnake-musiikkia. Uskon siihen, että kun bändi pystyy luomaan jotain uutta, sillä on enemmän motivaatiota myös keikkailla. Päätimme ottaa härkää sarvista ja ryhdyimme töihin. Good To Be Bad -levyn (2008) säveltäminen oli hyvin inspiroiva ja innoittava prosessi. Totta kai tutustuimme samalla toisiimme aiempaa paremmin. Levy onnistui mielestäni hyvin – mainitsemiesi blues- ja melodisten rock-puolien lisäksi levyllä oli myös uutta, eräänlaista ’hybridi-Whitesnakea’.”

”Tuolloin vaikutti hetken siltä, että levy olisi viimeinen Whitesnake-levy koskaan. David ilmoitti olevansa tyytyväinen, jos näin kävisi. Kun yhtye vetäytyi tauolle, aloin omissa oloissani kehittelemään uusia biisiaihioita, joita voisin tarjota Davidille, mikäli tätä sattuisi kiinnostamaan vielä yhden albumin tekeminen. Kävi ilmi, että David oli omalla tahollaan puuhastellut samoissa merkeissä, joten jatkoimme säveltämistä yhdessä. Tällä kertaa meillä oli pelissä kuitenkin enemmän itseluottamusta, sillä Good To Be Bad -levyä oli pidetty onnistuneena comeback-levynä ja sitä myytiinkin ihan kohtuullisesti. Olin myös oppinut, kuinka David työskentelee ja mitä hän sävellyksiltä haluaa. Joskus kahden säveltäjän välisen kommunikaation puute saattaa aiheuttaa sen, etteivät kappaleet pääse kehittymään – kaksikon toinen osapuoli saattaa ymmärtämättömyyttään torjua toisen ideat. Meillä kahdella on aina aikaa kuunnella toisiamme.”

Dougin mukaan luottamus on toinen tärkeä asia.

”Luulen, että luottamus syntyi Good To Be Bad -levyn säveltämisjakson aikana ja kehittyi Forevermoren myötä huippuunsa. David voi luottaa siihen, että hänen laillaan haluan vain bändin parasta”, Doug toteaa.

Teksti: Harri Hakanen

LUE KOKO JUTTU UUSIMMASTA RYTMISTÄ, KAUPOISSA NYT!