Rytmiä, riimiä ja suolapärskeitä – Rytmi Flame Jazz Cruisella

Jaa Facebookissa

Kotimainen jazz voi hyvin juuri nyt. Bändejä riittää joka lähtöön ja keikat kiinnostavat monenlaisia kuulijoita. Ilmiö korostui kolmannella Flame Jazz Cruisella, joka svengasi syyskuun viimeisenä viikonloppuna Itämeren uusimmalla elämysristeilijällä Viking Gracella.

Laiva oli lastattu rytmeillä ja riimeillä, jotka täyttivät muun muassa kaksikerroksisen Vogue-klubin lehtereitä myöten.

Parin tuhannen matkustajan joukosta erottuikin iso yleisö, joka oli mukana nimenomaan jazzin vetämänä. Samat kasvot näkyivät niin intiimeissä jamisessioissa kuin bilejazzin pyörteissä, kun Ricky-Tick Big Bandin & Julkisen Sanan ja Dalindèon kaltaiset hittinimet löylyttivät juhlakansaa. Valtteri Pöyhönen (kuva alla) nähtiin kahden yhtyeen keulilla.

Valtteri Pöyhönen

Monen rintaman rynnistys

Suomijazzin renessanssia on rakennettu määrätietoisesti. Alueellinen musiikkikoulutus on monen tämän päivän ammattijazzarin ponnahduslauta. Musiikkiopistot ja konservatoriot tarjoavat jazzopetusta eri puolilla maata ja Sibelius-Akatemian jazzlinja tuottaa puolestaan tohtoritason soittajia.

Kun opinnot yhdistää aktiviiseen bändi-, levytys-, klubi-, ja kiertuetoimintaan ja vie saavutukset ihmisten ulottuville, perusta on vankka.

Musiikin monipuolisuus on osaltaan lisännyt jazzin vetovoimaa. Kun tarjolla on kaikkea lasten leikillisestä jazzista hipsteripiireihin vetoaviin tyyleihin ja Dallapén kaltaisesta paritanssijazzista räppiä fuusioiviin klikkeihin, ei ihme että aalto on vain kasvanut hyökyessään.

Palettia tuntuu täydentävän koko ajan uudenlaiset tulokkaat.

Yksi viime aikojen eniten huomiota saavuttaneista kokoonpanoista on HERD & Aili Ikonen. Kvartetti on tuonut suomalaista jazziskelmää tähän päivään ja liittänyt siihen sinivalkoista laulelmaa. Ryhmän Jazzbasilli-projektin tulkinnat muun muassa Laila Kinnusen ja Juha Vainion ikivihreistä ovat täyttäneet salit niin nuorista kuulijoista kuin suurista ikäluokista.

Monkia ja menojazzia

Flame Jazz Cruise III jatkoi osaltaan suomijazzin voittokulkua. Tarjolla oli erilaisia jazznäkemyksiä trio-muotoisista klassikkotulkinnoista bigband-jazziin, jonka keulilla pauhasi kolme katajaista MC:tä. Väliin mahtui lisäksi soolokonsertteja ja DJ-settejä.

Jukka Eskola, Eero Tikkanen & Fredator

Lauantain ohjelmasta kiinnostavimpia oli Jukka Eskolan (kuva yllä), Eero Tikkasen ja Jussi ”Fredator” Fredrikssonin (kuva alla) Monk & More -sikermä. Trumpetisti, basisti ja rumpali tutkivat vähäeleisesti Thelonious Monkin standardeja. Lähestymistapa korosti Monkin melodista nerokkuutta ja sävelkielen ajattomuutta.

Vaikka teokset kuten Round Midnight ja Epistrophy juontuvat bebop-kaudelta seitsemän vuosikymmenen takaa, musiikki sähköisti edelleen kolmikon tulkintoina.

Jussi Fredriksson

Vastaavia helmiä esitteli myös Jaska Lukkarinen Trio omassa roots-setissään sunnuntaina. Maanläheinen tapa luoda patinoituneetkin soitteet uudelleen tässä ja nyt synnytti kihelmöiviä versioita Harold Arlenin musikaalisävelmä Over the Rainbown kaltaisista vakioista tuvan täydelle kuulijakunnalle.

Kiinnostava työsarka on myös bigband. Ricky-Tick Big Band (pääkuva) on päivittänyt genreä 2010-luvun maailmaan kapellimestari-säveltäjä Valtteri Pöyhösen johdolla. Iso kokoonpano tukeutuu sovituksissaan Duke Ellingtonin ja Quincy Jonesin ultra-cooliin saundiin, jota pippuroidaan räpillä. Paleface, Redrama ja Tommy Lindgren riimittelevät asia-aiheiden ohella hersyvän itseironisesti sekä omista lavahahmoistaan että suomihiphopin tilasta yleisesti.

Yhdistelmä toimi Gracella. Koko poppoon osuudet siinä kuin bigband-instrumentaalit vetivät kansaa tanssilattian täyteen. Moni tuntui osaavat tekstit ulkoa, mikä lisäsi osallistumisen intensiteettiä.

Dalindèo taas on kehittynyt täysiverikseksi jazzyhtyeeksi. Sävellysten perusta ankkuroituu kuusikymmenlukulaiseen modernismiin, josta kitaristi-liideri Valtteri Pöyhösen sävellykset kurkottavat tämän hetken arkitodellisuuteen paitsi teosten nimissä, myös inspiraation lähteissä.

Täydennystä palettiin

DJ-osuuksissa Felix Manell (kuvassa) tarjoili juurevan valikoiman klassikoita muun muassa Riversiden ja Blue Noten katalogeista. Soittolista täyttyi Cannonball Adderleyn, Hank Mobleyn ja Horace Silverin veroisten nerojen sävellyksistä, joiden hengessä toisaalla laivassa sukellettiin samaan aikaan jamittelemaan konkarien vakionumeroista suuntaa hakien.

Felix Manell

Matti Nives väläytti puolestaan lattarijazzkokoelmaansa soittamalla poimintoja, joita yhdisti afrokuubalaisten ja brasilialaisten rytmien koko värikylläinen kirjo.

Ohjelmassa oli myös keskusteluja. Flame Jazz Talk Show ja Flame Jazz Dicussion toivat estradeille ajatustenvaihtoa asioiden tilasta 2013 Flame Jazz -moottori Jussi Fredrikssonin johdolla. Muusikko-yhtyeenjohtaja-säveltäjä-promoottori totesi puheenvuorossaan jazzin vahvan aseman. Fredrikssonin mukaan eri puolilla tapahtuva kenttätoiminta on kaiken perusta ja aktiivisuus palkitaan yleisön kiinnostuksella.

Jazzliiton toiminnanjohtaja Maati Rehor korosti ruohonjuuritason aktiivisuuden tärkeyttä samassa hengessä: kun tekijöistä näkee että homma lyö liekkeihin, innostus tarttuu kaikkiin ympärillä juuri kuten Flame Jazzin tapauksessa.

Oma-alotteisuus yhdistääkin uutta muusikkopolvea. Työtilaisuudet kehitetään itse DIY-hengessä, mistä Flame Jazz -konsepti on kantavin esimerkki. Jatkuvuuskin on taattu, sillä helmikuulle 2014 on jo varattu seuraava rytmiristeily, ensimmäisinä kiinnityksinä Jo Stance ja Timo Lassy.

Väliin mahtuu runsaan konserttitarjonnan lisäksi esimerkiksi Matti Nivesin organisoima ”jazzutopia”, joulukuussa Helsingissä järjestettävä We Jazz -tapahtuma keikkoineen ja näyttelyineen. Dig it!

Flame Jazz Cruise III 28.–29.9.2013 Viking Grace.

Teksti ja kuvat: Matti Komulainen