Roudarinteippi pelastaa! – Lue mm. Lauri Ylösen ja Sami Saaren selviytymistarinat

Jaa Facebookissa
Sitä käytettiin Harley Davidson & Marlboro man -leffassa Don Johnsonin buutsien korjaamiseen. Siitä on askarreltu kitarahihnoja, miekkoja ja asusteita. Sillä on myös poistettu syyliä. Mitä muuta?

Sitä käytettiin Harley Davidson & Marlboro man -leffassa Don Johnsonin buutsien korjaamiseen. Siitä on askarreltu kitarahihnoja, miekkoja ja asusteita. Sillä on myös poistettu syyliä. Mitä muuta?

On marraskuinen ilta vuonna 1994, ja joukko nuoria miehiä valmistautuu nousemaan jumppasalin lauteille heittääkseen ensimmäisen virallisen keikkansa ikinä. Kaikki on valmiina h-hetkeä varten, kunnes yhtyeen keulakuva ja solisti Lauri Ylönen havahtuu siihen, että bändin nimeä ei lue missään.

“Pitäähän sen nyt jossain näkyä! Onneksi mukana oli roudarinteippiä ja sain askarreltua mustalle kankaalle sanan Rasmus. Eikä mennyt edes koko rullaa – riittoisaa kamaa”, Lauri naureskelee.

Vaan kuinka kävikään 15 vuotta myöhemmin? Rasmus on juhlakonserttiaikeissa saman koulun jumppasalissa.

“Oppilaat olivat toki vaihtuneet, mutta oli joukossa vanhoja frendejäkin, joita olimme kutsuneet paikalle Facebookin kautta. Muuten puitteet olivat entisensä.”

Aivan – viimeistä piirtoa myöten, sillä taustakangas oli päässyt unohtumaan tälläkin kertaa.

“Taas viime hetkellä tein samanlaisen hätäratkaisun kuin silloin aiemminkin,” Ylönen huokaa.

Mutta mikäs siinä, kun homma toimii.

Lauri on saanut apua ystävältämme roudarinteipiltä muissakin tilanteissa:

“Kerran mun housuihin tuli reikä, joka paikattiin kyseisellä teipillä. Ne housut kävivät pesukoneessa ja vaikka missä, ja se teippi pysyi aina vaan paikallaan.”

Sitä Ylönen hämmästeli sen kymmenen vuoden ajan, jona housuja käytti. Lopulta rakkaat pöksyt hajosivat lopullisesti, mutta teipinpala oli edelleen voimissaan.

Saari ja sormi

Kaisaniemen kadun treenikämpässä Ali & Rosvot treenaa ahkerasti. Kahden päivän päästä on levyn julkaisukeikka Tavastialla ja kaiken täytyy mennä nappiin. Eletään vuotta 1992 ja albumin nimi on Kissanpäivät. Se ei ole ainoa uutuus, sillä bändin kitaristi Sami Saari on hankkinut uuden, näppärän monitoimityökalun: Leathermanin.

“Siinä oli ihan sairaan terävä veitsi”, Saari toteaa.

“Se terä vaan taittui jotenkin yllättäen ja mä halkaisin peukaloni niin, että siitä haavasta pystyi kurkkimaan luun päätä.”

Saari lähti vauhdilla lääkäriin, jossa sormi varusteltiin asianmukaisilla tikeillä ja tupoilla. Keikkailta Tavastialla koitti; Sami oli askarrellut erikoisplektrasysteemin ja kaikki oli hyvin.

“Soitto alkoi ja lähestulkoon saman tien veri alkoi valua tupon läpi jo ekan biisin aikana. Mä olin ihan hädässä: eihän keikkaa voi vetää ilman ykköskitaristia. Roudariltamme sain roudarinteippiä, jolla kesken biisin käärin koko peukalon tupoksi ja kiinnitin vielä plektran peukalon juureen.”

Paketti kesti hyvin ja Saari soitti noin puolentoista tunnin keikan loppuun asti. Tosin viime sävelien aikana veri valui teipinkin alta.
“Vedin lopuksi hillittömät revitykset ja tajusin, että veri roiskui ympäriinsä. Mulla oli sitä naamassa ja joka paikassa.”
Kirppari- ja vaatemiehenä Sami Saari on saanut roudarinteipistä suunnatonta apua vaatteiden mallaamisessa.

“Olen lyhentänyt monia lahkeita ja hihoja hyvällä menestyksellä. Lisäksi teipillä voi helposti parantaa vaatteiden istuvuutta. Esimerkiksi kuvauksissa t-paidan pystyy kiristämään selästä niin, että se näyttää tosi ’fitiltä’, heh.”

LUE LISÄÄ TEIPPITARINOITA UUSIMMASTA RYTMISTÄ – KAUPOISSA NYT!

Teksti: Anna-Maria Talvio