Guerrilla Radiosta Poets of the Falliin: Pelimusiikkina käytetyt biisit luovat tunnelmaa ja rytmiä

Jaa Facebookissa

Pelimusiikki on muutakin kuin taustahimmailua. 2000-luvun myötä rock-klassikot ja teemabiisit ovat levinneet elokuva-soundtrackeilta pelien maailmaan.

1990-luvulla peliteknologian kehitys ja peliteollisuuden kasvu mahdollistivat ensi kertaa tunnettujen rock- ja pop-kappaleiden ostamisen videopeleihin. Trendi levisi aluksi taustamusiikkina, etenkin sellaisten urheilupelien välityksellä, joissa musiikki ei häirinnyt pelaamista tai kuului olennaisesti pelin tyyliin.

Todella vaikuttavilta soundtrackit alkoivat näyttää vuosituhannen vaihteen tienoilla, esimerkiksi Tony Hawk’s Pro Scater -pelisarjan myötä. Ensimmäisessä oli vielä hakemista, mutta Tony Hawk 2:ssa kuultiin jo muun muassa Papa Roachin Blood Brothers, Public Enemyn ja Anthraxin yhteisbiisi Bring the Noise, sekä Rage Against the Machinen Guerrilla Radio, jota käytettiin myös pelin introvideossa. Seuraavassa osassa rokkasivat muun muassa CKY, Alien Ant Farm, Ramones, Motörhead ja Red Hot Chili Peppers.

Intensiivisissä suorituspeleissä, kuten Tony Hawkissa, pelimusiikki avusti rytmillään ja nostattavalla tunnelmallaan. Pian sille tuli kuitenkin myös muita tehtäviä. Tarinallisten pelien kasvaessa musiikki löysi pian samanlaiset roolit kuin elokuvien ja television puolella. Alku- ja loppumusiikit yleistyivät, ja 2000-luvun myötä niihin alettiin räätälöidä myös uusia kappaleita.

Erinomainen esimerkki on vaikkapa Metal Gear Solid 3 -peliä varten tehty nimikkobiisi Snake Eater, joka kuullaan pelin James Bond -henkisessä alkumusiikissa.

Oman lukunsa pelimusiikkiin on muodostanut Grand Theft Auto -sarja, jossa on vuoden 2001 GTA III:sta eteenpäin käytetty tunnetuilla biiseillä varustettuja radiokanavia. Vaikka sarjan tuoreimman ja laajimman pelin GTA IV:n soundtrack olikin kunnioitettava, kuuluu pelisarjan parhaan biisilistan titteli vieläkin vuonna 2002 julkaistulle Grand Theft Auto: Vice Citylle. Vuoteen 1986 sijoittuvan pelin radiokanavilla soivat muun muassa Kate Bush, Toto, Michael Jackson, Iron Maiden, Twisted Sister, Blondie, sekä tietysti 80-luvun suuruudet Spandau Ballet, A Flock of Seagulls, Gary Numan, The Buggles ja Laura Brannigan.

GTA-peleissä musiikkia kuulee luonnostaan paljon ja musiikki toimii jopa tärkeimpänä tunnelman kehittäjänä. Vice Cityssä luotiin hieno Miami Vice -henkinen mielikuva kiiltävästä 80-luvusta, jolloin tanssimusiikki oli vielä hyvää ja tukkahevin tahtiin kehtasi moshata.

Biisejä voi kuitenkin käyttää myös erityisissä kohtauksissa, kuten suomalaisessa Alan Wake -pelissä tehtiin. Alan Waken fiktiivisenä Old Gods of Asgard -yhtyeenä musisoi kotimainen Poets of the Fall, jonka musiikkia käytettiin pelin tyylikkäimpien toimintakohtausten siivittäjänä. Alla olevassa kohtauksessa Alan Wake taistelee hylätyllä festarilavalla Children of the Elder God -kappaleen tahtiin.

TV-sarjan muotoon toteutetussa Alan Wakessa oli myös kussakin “jaksossa” lopetuskappaleensa, joiden joukossa kuultiin muun muassa Nick Cave and the Bad Seedsin Up Jumped the Devil, sekä David Bowien Space Oddity.

Pelimaailman suurin musiikillinen mullistus ovat olleet musiikkipelit ja niiden yleistyminen Guitar Hero– ja Rock Band -pelisarjojen myötä. Soittamista imitoiva pelaaminen rakentuu niissä kokonaan musiikin ympärille ja hyväkin pelimekaniikka voisi huonolla biisilistalla mennä täysin hukkaan. Rock Band on ollut sarjoista monipuolisin, siinä missä Guitar Hero on painottunut koko ajan hardrockin ja metallin puolelle.

Bändikohtaisia pelejä, kuten Green Day: Rock Band (2010) ja Guitar Hero: Aerosmith (2008), Metallica (2009) ja Van Halen (2009) on myös julkaistu. Näiden yläpuolelle nousee kuitenkin niin suosiossa kuin musiikillisesti ylistetty The Beatles: Rock Band (2009), jossa pelataan nimensä mukaisesti Beatlesilla. The Beatles: Rock Band tutustutti Beatlesin tuotannon uudelleen nuoremmalle sukupolvelle, mikä sai eräänkin jenkkiläisen kolumnistin puhumaan jopa “uudesta beatlemaniasta”. Lisäksi peli on visuaalisesti poskettoman tyylikäs, kuten Beatles-klassikoita yhdistelevä intro-videokin osoittaa.

Muusikin rooli peleissä on monimuotoistunut viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Halvalla tuotetusta taustamusiikista on siirrytty tunnuskappaleisiin ja laajoihin soundtrackeihin, jotka rakentavat pelimaailmaa visuaalista antiaan suuremmaksi. Musiikkipeleissä rock on siirtynyt sivujuonteesta pelin keskiöön ja pelaaminen on jopa alkanut muistuttaa todellista soittamista. Rock Band 3:n pro-moodia voi jo soittaa oikeillakin soittimilla.

Teksti: Tuukka Hämäläinen