Livearvio: Anna Eriksson tarjoili viiden tähden illan

Jaa Facebookissa

Karismaattinen Anna Eriksson päätti menestyksekkään 11 kaupunkia ja 12 konserttia käsittävän kiertueensa loppuunmyytyihin Savoy-Teatterin keikkoihin. Kansainvälisen tason artisti on moniosaaja, joka uransa radikaalisen muodonmuutoksen kautta on kehittänyt ilmaisuaan ja omaehtoista taidettaan. Tämä kaikki koettiin ja vahvasti!

Ensimmäinen setti koostui valikoidusta vanhemmasta hittituotannosta ja Erikssonin omista suosikeista, kuten muun muassa “Kaikista kasvoista”, “Ei se mennyt niin”, “Jää”, “Aina yksin”, “Lintu”, “Kun katsoit minuun”, “Juliet ja Joonatan”.
Sovituksia oli rukattu ja ammattitaitoinen bändi sellolla vahvistettuna sai tehoja ja soolotilaa. Anna on näyttävä lavalla ja flyygelin äärellä, mutta samalla myös empaattinen välispiikkeineen.

Toinen setti keskittyi viimeisimpiin “Mana-” ja “Garden of Love” -albumeihin. “Sanokoot mitä vaan” ja “Orjantappuran ruusut” polkaisivat käyntiin toisen osuuden. Artisti herkisti jumalaisilla tulkinnoillaan (mm. “Kulje ohi”, “Jos mulla olisi sydän”), glissandoillaan hurjine intervallisahauksineen ja kovaa korkealta -revityksineen (mm. “Paha mies”, “Maailma palelee”) lähes äärirajoille asti. Taidokas mikrofonitekniikan hallinta kiinnitti huomion feedback-soundien vallissa.

Artistin laulurekisteri on huimassa kunnossa. Ikä on tuonut tulkintoihin pehmeyttä ja sielukkuutta. Kaksituntinen konsertti päättyi chanson-coveriin “Teit minusta sairaan”, jossa soundista löytyi vielä uusi vaihde. Mahtipontinen vire kuin musikaalien maailmassa.

36-vuotias laulaja/lauluntekijä Anna Eriksson on noussut kovalla työllä Laila Kinnusen, Carolan ja Maarit Hurmerinnan kaltaisten laulajaikonien kastiin, jossa ei hirveästi tunkua ole.

*****

Anna Eriksson – laulu, flyygeli
Mikko Mäkinen – kosketinsoittimet, kapellimestari
Janne Kasurinen – kitara
Janne Rajala – basso
Sami Kuoppamäki – rummut
Mila Laine – sello

Teksti: Pale Saarinen
Kuva: Eeva Pekkanen