The Killersin neljäs albumi ei ole ansainnut nimeä Battle Born. Nimi ja kansikuva lupaavat rokkaavaa menoa, ja odotukset olivat kakkosalbumi Sam’s Townin (2006) tasolla. Battle Born tuskin miellyttää täysin yhdenkään Killersin aiemman albumin ystäviä. Se ei juuri rokkaa, eikä kumartele postpunkin suuntaan – edes vuoden 2008 Day & Agen kaltaista selkeää poppia se ei tarjoa.

Battle Born koostuu melkeinpä tyylikokeiluista. Aloitusraita Flesh and Bone on parasta ja tunnelmallisinta antia, ja sitä seuraava latteahko sinkkubiisi Runaways saattaa vielä miellyttää vanhan Killersin ystäviä. Mutta sitten lässähtää: The Way It Was, Here With Me ja Matter of Time ovat kuin laiskaa AOR:ää Asian ja 80-luvun aikalaistensa jäljessä.

Toinen kokeilujakso muodostuu erittäin Bruce Springsteen -henkisistä Heart of a Girl ja From Here On Out -kappaleista. Näistä etenkin jälkimmäinen onkin mieleenpainuva ja varmasti toimiva keikkahitti. The Rising Tide ja lopetusraita Battle Born olisivat ihan OK välibiisejä parempien kappaleiden joukossa, mutta yksinään ne eivät albumia kanna.

Kun sitten solisti Brandon Flowersin sanoituksetkin ovat lähinnä väsyneitä parisuhdetarinoita ja teiniromantiikkaa, jää albumi kaipaamaan kunnon sisältöä. Erikoisversion bonus-raidat Carry Me Home ja Prize Fighter ovat sen sijaan hienoja kappaleita – miksi ne on jätetty varsinaisen albumin ulkopuolelle?

Loppupeleissä Battle Born jää kaipaamaan selkeää linjaa, jollainen kaikilla Killersin aiemmilla albumeilla on ollut. Toivottavasti tämä tullaan tulevaisuudessa muistamaan väliinputoajana, eikä yhtyeen tulevaisuuden määrittäneenä käännekohtana.

Island Records / Def Jam
**