Levyarvio: Simulacrumin debyytillä kohtaavat proge ja powermetal

Jaa Facebookissa

Teksti: Kimmo K. Koskinen

Simulacrum
The Master and the Simulacrum
Inverse
***

Nuorten jannujen proge-power-metallibändi lähtee todella kunnianhimoisesti debyytillään haastamaan Symphony X:n ja Dream Theaterin kaltaisia alan suuruuksia. Taitoa ja uskoa omaan näkemykseen koplalla tuntuukin olevan, sillä levy on kansitaidetta lukuun ottamatta täysin omin voimin laadittu.

Levystä huomaa kriittisten korvien puutteen lähinnä biisien ajoittain ylilyövästä kikkailusta. Hetkittäin biisit vaikuttavat sekalaisista progeiluosista yhteen liimatuilta, toisinaan taas kokonaisuus jäsentyy luontevammin. Yhtye hahmottelee tunnelmia kuitenkin mukavasti jäljen vaihdellessa hyvin tymäkästä tykityksestä herkempään tunnelmointiin.

Täydelliseen omatoimisuuteen ja kattavaan taiteelliseen kunnianhimoisuuteen nähden levy on komea suoritus. Silti maailman mittakaavassa, johon bändi itse itsensä suoraselkäisesti jo mitoittaa, jälki on vain erittäin kehityskelpoista.

Julkaistu Rytmissä 1/2012.