Levyarvio: Mokoma palasi ydinosaamisalueelleen

Jaa Facebookissa

Mokoma on tehnyt tuotannossaan melkoisia käänteitä, mutta vain akustisen edellisjulkaisun kohdalla voitiin puhua otsikon mukaisesta täyskäännöksestä. Nyt yhtye muljahtaa taas uomaansa, eli mättämään thrash-paalutusta taidolla ja tyylillä.

Bändin ote on ilahduttavan iskevä, ja eritoten tasapäisempi kuin ilmaisun puoliväkinäisestä laajentamisesta kärsineillä edellislevyillä. Meno on perinnetietoista speed-thrash-runttausta, jossa on raskaus, melodia, rähinä ja herkkyys vaihtelevat tyylikkäästi. Materiaali on monipuolista mutta yleisotteeltaan kiitettävän simppeliä; taustalla vaanii mainio 90-lukulaisen Slayerin tunnelma. 
Pari poikkeamaakin joukossa on. Illan henki on silkkaa metsäläisbläkkistä ja ärhäkän linkolamaista maailmankuvaa heijasteleva Valkoista kohinaa clawfingermaista rapmetallia. Pätevät biisit virkistävät kokonaisuutta mainiosti.

Riffipainotteisuudessaan suoraviivainen levy on omaan makuuni parasta Mokomaa sitten Tämän maailman ruhtinaan hovin. 180 astetta on tiukkaa iskua jonka roisisti myllertävät sivallukset ovat tarkkoja ja hahmottuvat selkeinä.

Mokoma
180 astetta
Sakara
****

Kimmo K. Koskinen