Levyarvio: Marillion hapuilee uusille tantereille

Jaa Facebookissa
Kuva: Laurent Franchi / Wikimedia Commons

Marillion avartaa ilmaisua uutukaisellaan, joka ei kuitenkaan ole yhtyeen parhaita tuotoksia. Albumilla on entistä vähemmän tarttuvia melodioita ja kertosäkeitä, mutta sitäkin vahvemmin kappaleet nousevat esiin itsenäisinä teoksina.

Akustisista versioista kootun Less is Moren (2009) jälkeen yhtye on selvästi etsinyt vähemmän orgaanista äänimaailmaa, ja esimerkiksi piano on korvattu voimakkailla synasoundeilla. Miksaus on välillä turhan pöhöttynyt. Pitkä aloitusraita Gaza on yhtyeen vaikuttavimpia tuotoksia muistuttaen Marbles-albumin (2004) Invisible Mania.

Marillionille poikkeuksellisesti monet kappaleet, kuten Pour My Love ja Sky Above the Rain käsittelevät parisuhdetta. Solisti Steve Hogarthin laulut kiertelevät tuttuun tapaan melodian ja rytmityksen koventioita, mikä ei kaikkia kuulijoita miellytä, mutta Marillionin ystäville kappaleiden tunnetilat välittyvät varmasti.

Marillion
Sounds That Can’t Be Made
Ear Music / Racket Records
***