Levyarvio: Iivanainen teki vuoden parhaan rootsalbumin?

Jaa Facebookissa

Levyjulkaisujen tulva on hirmuinen, mutta koskettaako monessakaan musiikin emotionaalinen voima? Tunne on kuin oltaisiin jonkun suuremman ja ajattoman tekijän edessä. Nyt ollaan näillä kohdilla. Millä palolla ja intensiteetillä Iivanainen tulkitseekaan sykähdyttävät laulunsa. Tulkinnat ovat tiedostavia, mutta eivät alleviivaavia. Kaikki kuulostaa luontevalta. “Ammattitaito on sitä, että se ei näy!”, edesmenneen näyttelijä Matti Pellonpään osuvin sanoin.

Säveltäjänä Johanna Iivanainen on saanut ensimmäistä kertaa aisaparikseen ansioituneen tekstittäjä Sinikka Svärdin. Säv&san-suhde on tasapainoinen ja levyltä henkii paikka paikoin samankaltaisia sävyjä kuin Anna Erikssonin Mana-albumista. Tässä yhteydessä pitää täsmentää myös, että Svärd muistetaan yhä Erikssonin takavuosien isojen hittien sanoittajana.

“Mustarastas laulaa” on ehjä tusinallinen albumikokonaisuus, josta on vaikea nostaa framille mitään tiettyjä lauluja. Levyn kamarimaisesta otteesta vastaa Jousikaiku-kvartetti ja sovituksien teossa mukana kvartetin viulisti, maniskan soittaja Laura Airola. Johanna soittaa pianoa, Mikko Iivanainen kitaroita, banjoa, Juho Kiviniemi kontrabassoa ja Kepa Kettunen rumpuja.

Hienoa äänitys- ja miksaustyötä Markku Veijonsuo / Varistoteles Studiot.

Tämän vuoden paras rootsalbumi!

JOHANNA IIVANAINEN
MUSTARASTAS LAULAA
Texicalli Records
*****

PALE SAARINEN