Miss Farkku-Suomi on maamme paras rock-elokuva. Ikinä.

Jaa Facebookissa

Miss Farkku-Suomi on Kauko Röyhkän vuonna 2003 julkaistu romaani, joka perustui kaksi vuotta aiemmin ilmestyneeseen studioalbumiin. Kovasti omaelämänkerrallisessa tarinassa oululainen Välde (Mikko Neuvonen) unelmoi rock-tähteydestä, sekä luokan kauneimmasta tytöstä Pikestä (Sanni Kurkisuo). Vuosi on 1977 ja punk on rantautunut Suomeen.

Matti Kinnusen käsikirjoittama ja ohjaama elokuva tekee kunniaa niin 70-luvun taiderockille kuin Röyhkän romaanillekin. Tarinan suhteen muutamia asioita on muutettu, etenkin lopusta, mutta paketti pysyy paremmin kasassa kuin Röyhkälle tyypilliseen tapaan rönsyilevä romaani.

On hienoa nähdä musiikkielokuva, jossa musiikin tekeminen ja sen oppiminen ovat keskeisessä osassa. Päähenkilön nuoruuden uhma ja ulkopuolisuuden tunne kulminoituvat rockissa. Ääniraidalla kuullaan tietysti Velvet Undergroundia ja Lou Reediä, sekä Röyhkän omia Miss Farkku-Suomi -albumin kappaleita, jotka Välde tarinassa kirjoittaa. Pakkaa sekoitetaan heittämällä joukkoon vielä Röyhkän debyyttialbumilta löytyvät Kotikaupunkini ja Yhdeltä viimeistään pois go-go.

Mikko Neuvonen on loistava roolissaan, ja nuori näyttelijä hallitsee sekä syrjäänvetäytyvän haaveilijan että kukkoilevan rock-laulajan elkeet. Neuvonen tulkitsee myös erittäin uskottavasti Röyhkän kappaleet. Piken roolissa nähtävä Sanni Kurkisuo ei vakuuta yhtä voimakkaasti, mutta hänen roolinsa onkin olla lähinnä kaukaa ihailtavana.

Ylimalkaan roolitus elokuvassa on vahva. Pirkko Hämäläinen ja Maria Ylipää, sekä nuoret Elias Gould, Milja Nieminen ja Mikko Virtanen ovat kaikki hyviä valintoja. Pienissä rooleissa vilahtavat muun muassa Ville Myllyrinne ja Juha Kukkonen. Myös muusikko Olavi Uusivirta piipahtaa elokuvassa Välden Torttu-nimisen yhtyeen rumpalina, ja 22-Pistepirkon solisti P-K Keränen esittää Oulun kovinta manageria.

Tätä parempaa sovitusta Miss Farkku-Suomelle ei olisi voinut toivoa. Elokuva tasoittelee romaanin pahimmat rypyt ja rönsyt antaen paljon tilaa Välden kasvutarinalle, mikä onkin teoksessa keskeisintä. Ikävä kyllä heräävän seksuaalisuuden kuvausta on elokuvaversiossa leikattu roimasti, mikä aivan aavistuksen vie uskottavuutta nuoruuden kuvaukselta. Ainutlaatuinen romaani kääntyy kuitenkin ainutlaatuiseksi elokuvaksi, joka on likimain paras Suomessa tehty rock-elokuva.
Periferia Production
2012
ohj. Matti Kinnunen
Päärooleissa: Mikko Neuvonen, Sanni Kurkisuo, Elias Gould

  • E.F

    Olen lukenut lähes kaikki Röyhkän kirjat ja ei niissä tarvita mitään rypyntasoitteluja vaan ovat hienosti kirjoitettuja sekä silkkaa asennetta ja hyvää meininki kannesta kanteen. Tämä kyseinen on jäänyt lukematta tosin. Mutta luulenpa että ei paljon laadullisesti poikkea muista, ainakaan negatiiviseen suuntaan. kiitos. Innolla odotan elokuviin pääsyä.

  • Pönde

    Myöskin Röyhkän romaanituotannon läpi lukeneena rohkenen sanoa, että kyseessä on miehen paras kirja. Aina ei taso ole toki ollut yhtä korkea. Käsittääkseni herran taiteelliseen metodiin ei kuulu turha hinkkaaminen, ja tälle on myös perusteensa (“Kirjoitan sen sivu sivulta / muokkaan kaiken vielä kokonaan uudestaan / ja se muuttuu vaan / huonommaksi…”) Selvästi huomaa, että omakohtaisimmasta aiheesta on helpoin kirjoittaa. Odotan leffaa suurella mielenkiinnolla.

  • Peke

    Aivan saakelin hyvä leffa.