Keikka-arvio: Sisters of Mercyn maaninen tykitys

Jaa Facebookissa

Helsingin Tavastia-klubi täyttyi tiistai-iltana useita eri genrejä edustavista Sisters of Mercy -faneista. Ilman lämppäriä esiintynyt brittibändi ei turhia kainostellut lavalle noustessaan, vaan veivaus alkoi saman tien. Laulaja Andrew Eldritch puhui yleisölle vain muutaman sanan, joten kaikki `hello Helsinki, how are you`-höpinät oli karsittu tyystin.

Olosuhteista johtuen en aiemmin ollut nähnyt Sisters of Mercyä livenä. Ilman myönnettyä kuvauslupaa en olisi nähnyt nytkään: Villisti savukoneen voimaan luottava yhtye piti huolen siitä, että Tavastia täyttyi savusta heti keikan ensi sekunneista lähtien. Ja sitä savua riitti koko keikan ajan. Taaempana – tai parvella – olevalla yleisöllä ei juuri ollut toivoakaan nähdä bändiä kunnolla. Lavan edustaltakin erottuivat vain kalju Eldritch neonkeltaisessa t-paidassaan, sekä kitaristit Ben Christo ja Chris Catalyst. Taaempana näkyi itse Doktor Avalanche kahden haukatun hedelmälogon muodossa. Keikan valot olivat stroboineen kaikkineen hyvinkin energiset ja epileptistä kohtausta houkuttelevat. Musiikki tuli kiitettävästi tasaisen varmana tykityksenä, eikä äänentoisto rikkonut tärykalvoja.

Sisters of Mercyn biisi Vision Thing sai uuden merkityksen: Ít’s a small world and it smells funny’ – kieltämättä näin oli. Kun happea saadakseen seisoi Tavastian aulabaarin puolella, niin salin puolelta leijui välillä uskomattoman paksua, kuumaa, hapetonta ja melkoiselta tuoksahtavaa ilmaa, jota ehkä olisi voinut jollain machetella leikata. Jotkut sitkeät sissit jaksoivat nyrkki pystyssä digata keikan vellovan massan keskellä – siitä hatun nosto ja vilpitön ihailu heille! Koska salin puolelta joutui hetkittäin poistumaan, niin valitettavasti välillä joistain biiseistä erotti vain maanisen rytmin, eikä kappaleita meinannut tunnistaa ennen kertsiä.

Odotin kai jotain mystistä goottimeininkiä kynttilämerineen ja verisine neitsyineen, synkeää laulua ja Ofra Hazania syntisen goottikuningatarkuoron kera. Mutta menihän tuo erittäin sujuvasti näinkin, hiki päässä heiluessa.

Teksti ja kuvat: Anna-Maria Talvio