Absoluuttinen Nollapiste kanavoi 70-lukua ja tieteisfiktiota

Jaa Facebookissa

Pisara ja Lammas 1 on ensimmäinen osa albumikaksikosta, jonka toista puoliskoa saadaan odotella ensi vuoteen. Väkevät teemalevyt eivät ole Absoluuttiselle Nollapisteelle uusi aluevaltaus, mutta uutukainen ei muistuta Suljettua (1999) tai Mahlanjuoksuttajaa (2005) kovinkaan läheisesti.

Levyllä keskeistä on tarina, sillä Pisara ja Lammas 1 on Tommi Liimatan näkemys scifistä. Planeetta Hyvältä lähetetään pisara pahaa kohti Maata, jossa pisara putoaa lampaan niskaan. Venkuraisen tarinan voisi hyvin kuvitella Liimatan romaaniksi, eikä ole kovin yllättävää, että albumikaksikosta suunnitellaan myös teatteriversiota.

Ensimmäistä kertaa Nollapisteen albumilla käytetään myös vierailevia solisteja. PMMP:n Paula Vesala kuullaan tarinan Naisen roolissa, Olavi Uusivirta esittää Paimenta ja pienemmistä yhtyeistä tuttu Erkki Seppänen laulaa Lampaan osuudet. Yhdistettynä Liimatan lauluääneen ja taustakuoroon syntyy monipuolinen äänimaisema, vaikka etenkin Vesalaa kuulisi mielellään enemmäkin.

Musiikillisesti Pisara ja Lammas 1 ajelehtii 1970-luvun progen jalanjäljissä, eikä ole vaikea kuulla kaikuja monista klassikoista. Äkillisiä muutoksia piisaa ja kertosäkeitä käytetään säästeliäästi. Aki Lääkkölän soolokitarat saavat varmasti vanhat parrat hymyilemään. Sävellyksissä on paljon tuttua, mutta myös Nollapisteelle melko vierasta juhlavuutta ja mahtipontisuutta.

Raitoja ei tee mieli eritellä toisistaan, mutta Alkusoitto, Planeetta Hyvä ja Lampaan etsintä erottuvat edukseen. Pisara ja lammas 1 on kokonaisuus, joka odottaa päätöstään. Itsenäisenäkin albumina se kuitenkin toimii ja kuuluu vuoden mielenkiintoisimpiin suomalaisiin albumeihin.